Kirkkovuosi aloitettiin Luopioisissa tällä kertaa tavallista juhlavammin, kun Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repotoimitti Kristuksen
kirkastuksen kirkon 200-vuotisjuhlamessun viime sunnuntaina.
Häntä avustivat kappalainen Janne Vesto, diakoni Päivi Giren, kirkkoherra Jari Kemppainen, pastori Heikki Repo sekä Hauhon kirkkoherra Tapani Vanhanen. Luopioisten kirkkokuoro, kanttori Alpo Roikola ja viulisti Arja Nuuttila vastasivat messun musiikista.
Montakaan penkkiriviä ei jäänyt tyhjäksi, kun seurakuntalaiset kokoontuivat juhlimaan kirkkoaan, tapaamaan hiippakunnan paimenta ja aloittamaan adventtiaikaa Hoosianna-hymnillä.
Seurakunta säilyttää voimansa
Kristuksen kirkastuksen kirkko vihittiin käyttöön ensimmäisenä adventtisunnuntaina vuonna 1813. Se oli vielä vähän keskeneräinen mutta käyttövalmis kuitenkin. Sen edeltäjä oli palanut tuhkaksi tuhopolton seurauksena jo vuonna 1806, joten seurakunnalla oli kiire päästä väliaikaisista tiloista uuteen pyhäkköönsä.
– Kirkko on ollut ihmisten uskoa suojaava koti. Tuhannet askeleet ovat kulkeneet näistä ovista. Lukemattomat ovat ne, jotka on kannettu tänne elämänsä aamuna tai sen päätyttyä. Uskonto on maailman kulttuureissa keskeisellä sijalla, elämän ytimessä. Tämä kirkko on piirtänyt jäljen niihinkin, jotka ovat katselleet sitä vain ulkoapäin, Matti Repo muistutti.
Hän aloitti saarnansa kyselemällä, kuinka kaukaa kukin paikalla olija saattoi kirkon muistaa: 10, 20 tai 50 vuoden takaa. Joukossa oli joku sellainenkin, joka muisti kirkossakäyntinsä 80 vuotta sitten.
Komea mutta samalla lämminhenkinen messu teki vaikutuksen juhlakansaan, ja piispa puolestaan huomasi kohtaavansa Luopioisissa ehjän ja elinvoimaisen seurakunnan. Hän totesi, että piispan on hyvä muistaa myös hiippakuntansa pienimpiä, varsinkin kun kappeliseurakuntien määrä on taas kasvamassa.
– Seurakunta ei lakkaa olemasta, vaikka se liittyy naapuriinsa. Se elää ja toimii kuten ennenkin, vaikka hallinnolliset kuviot muuttuvat, Matti Repo sanoi messun jälkeen.
Sydän jäi Luopioisiin
Juhlamessun jälkeen väki täytti seurakuntakeskuksen juhlasalin niin tarkoin, että viimeisinä kahvipöydän ääreen ehtineiden piti jo etsiskellä tuolia. Kahvin jälkeen olivat vuorossa tervehdykset ja onnittelut, ja niiden lomassa esiintyivät lapsikuoro Seulaset ja lauluryhmä Soilat. Juhlan juonsi kirkkoherra Jari Kemppainen.
Leena ja Tuomo Nisula ovat uskollisia kesäluopioislaisia ja uskollista yleisöä pienissäkin Luopioisten tilaisuuksissa ja tapahtumissa.
Kirkon 200-vuotisjuhlaan he halusivat ehdottomasti osallistua alusta loppuun.
– Totta kai, ilman muuta! Tämä on meille hyvin tärkeää, Tuomo Nisula vakuutti.
Hän toimi Ämmätsän koulun opettajana vuodesta 1961 vuoteen 1975, ja kuten hän itse sanoo, sydän jäi Luopioisiin, vaikka kotipaikka vaihtui Kangasalaan.
Kirkon juhla oli Nisuloille erityisen merkittävä myös siksi, sillä Luopioisten kirkko on heidän vihkikirkkonsa. He ovat ensimmäinen pari, jonka kirkkoherra Aaro Hurskainen siinä kirkossa vihki. Arvokas, koskettava juhlamessu herätti paljon muistoja.
– Hyvänen aika, minähän muistan kirkon jo 50 vuoden takaa, vaikka en sitä äsken kirkossa hoksannut! Koulusta tultiin joka syksy lukuvuoden alkajaisjumalanpalvelukseen heti ensimmäisellä tai toisella kouluviikolla, Tuomo Nisula huomasi yhtäkkiä.
Kiitos sitkeydestäsi, Ivar Wallenius
Onnittelupuheissa toistui usein ajatus siitä, että kirkko on kaikkina aikoina ollut avoin, yhteinen ja vastaanottava. Luopioisten seurakunta on kokenut kahden vuosisadan aikana monta muutosta, mutta itse kirkko on säilynyt yhteisenä hengellisenä kotina.
Hauhon kirkkoherra Tapani Vanhanen toi päivänsankarille entisen emäseurakunnan tervehdyksen.
– Tässä näkyy Suomen kuohuttava murros. Aikanaan isot alueet ovat jakautuneet ja nyt mennään taas toiseen suuntaan. Tärkeintähän ei ole se, minkä seurakunnan hallinnon alainen kirkko on, vaan se, että siellä on kävijöitä, hän muistutti.
Luopioisten kirkon rakennuttaja Ivar Wallenius oli Vanhasen virkaveli kahden vuosisadan takaa, Hauhon kirkkoherra, jota sanotaan rakennuttaja-rovastiksi. Wallenius-sukua edusti juhlassa Risto Wallenius, jonka isoisän isoisän isän veli oli kuuluisa rovasti Ivar.
Rovasti Wallenius oli teologian tohtori ja valtiopäivämies, joka muun muassa oli siviili- ja talousvaliokunnan jäsen Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809, kun Suomi oli vasta irrotettu Ruotsista ja liitetty Venäjään.
– Sekavien olojen vuoksi Luopioisten kirkon rakentaminen viivästyi, kun rovastilla oli niin
paljon muuta tekemistä. Hänelle oli kuitenkin hyvin tärkeää saada Luopioisiin hyvä ja kaunis kirkko, Risto Wallenius kertoi.
Pälkäneen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Juhani Järvinen kiitteli onnittelusanoissaan kirkon rakentajia ja kunnossapitäjiä. Koko juhlan ajan seurakuntasalissa pyörinyt kirkon vaiheista kertova diasarja paljasti muun muassa sen, millaisissa olosuhteissa sitä on aikojen saatossa remontoitu.
– He ovat tehneet työtä suorastaan henkensä uhalla mutta saaneet varjeluksen muualta turvakseen, niin että mitään pahaa ei sattunut, Juhani
Järvinen arveli.
Hän toivoi, että nykyiset ja tulevat sukupolvet jaksaisivat yhtä sitkeästi tehdä työtä
säilyttääkseen kirkon.
Suomen evankelisluterilaisen seurakuntaliiton onnittelut toi Aulis Salonen, ja myös entisistä seurakunnan työntekijöistä monet olivat lähettäneet tervehdykset, jotka luettiin juhlassa. Päätökseksi lauluryhmä Soilat esitti Marjatta Koskenvesan sanoittaman ja Petri Laaksosen säveltämän laulun Jeesus rannalla.
