40-vuotistaiteilijajuhla: Katri Viitanen toi Sipetaan esille opettavaisia esimerkkejä alkuvuosilta

Pannunalusen maalaaminen ensimmäinen posliinityö

Sipetassa pidetyissä Katri Viitasen 40-vuotistaiteilijajuhlissa kävi runsaasti vieraita. Kuvassa päivän merkkihenkilö esittelee ensimmäisiä töitään Markku ja Riitta Kanaselle.

Pitkän rupeaman posliinin maalaajana tehnyt Katri Viitanen suhtautuu ankaran kriittisesti sitä nuorta Katria kohtaan, joka valmisti alkuaikojen työnsä 40 vuotta sitten.

– Tuon monesti näytteille nämä ensimmäiset työni, että muutkin näkevät, kuinka hirveitä ne ovat. Maalausjälkikin noin epätarkkaa, hän taivastelee ja nostaa malliksi esille pojalle maalaamansa Peppi-lautasen.

Äitiä lautanen muistuttaa alkuaikojen hioutumattomasta käden jäljestä, poika Jari Viitaselle astia tuo mieleen tunteita.

– Muilta lautasilta en suostunut puuroa syömään, hän kertoo lapsuusmuistoihinsa palaten.

Viime lauantaina Sipetassa 40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettäneen Katri Viitasen aivan ensimmäinen työ on posliininen pannunalunen, hyvin palvellut ja käytössä kulunut esine, mistä kertoo sen mustunut pohja ja kertaalleen haljennut kansi.

– Kangasala-opistossa tehty. Keiju Eräpuu oli silloin meillä opettajana, tekijä muistaa.

 

Posliini pysynyt ykkössijalla

Pannunalunen avasi taiteilijasuonen, joka on vuosien mittaan pulpunnut niin, ettei tekijä läheskään kaikkia töitään muistaisi, jos niitä ei olisi taltioituna kuvina paksuihin albumeihin ja viime vuosina sähköisiin tiedostoihin.

Ensirakkaus posliiniin on kestänyt ja vahvistunut, siitäkin huolimatta, että muitakin ihania materiaaleja on tullut kokeiltua.

– Posliini on koko ajan pysynyt pääaiheena, vaikka olen myös maalannut kankaalle, puulle ja lasille.

– Tämän liivimekon helmaan olen maalannut kukkia, Katri Viitanen esittelee 40-vuotisjuhlassa yllään ollutta, vanhoista farkuista ompelemaansa vaatetta.

Asukokonaisuutta täydensivät itse tehty hattu, paita, rannekoru ja ruusukorvakorut, kaikki kauniisti toisiinsa sävy sävyyn soinnutettuina.

 

Oppilaana ja opettajana

Uusi harrastus kiskaisi mukaansa niin, että Katri Viitanen kävi neljän vuoden ajan hakemassa oppia Kangasala-opistossa.

– Hain oppia yksityisesti ja kurssitin itseäni viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Posliinityöt pysyivät sivutoimisena harrastuksena toistakymmentä vuotta, kunnes hän vuonna 1987 jättäytyi pois omien sanojensa mukaan oikeista töistä.

– Sen jälkeen olen saanut tehdä tätä, Viitanen sanoo viitaten näytteille tuotuihin esineisiin ja albumeihin.

Viitanen suoritti posliinimaalauksen kisällitutkinnon vuonna 1992, mestaritutkinnon vuoro oli seuraavana vuonna. Säännöllistä tuloa tarjosivat Kangasala-opisto ja Tampereen työväenopisto, joissa molemmissa Katri Viitanen toimi opettajana palkkatyöstä poisjäännin jälkeen. Hän antoi myös yksityistunteja posliininmaalauksen opettajana.

Kun opettajan työt jäivät, Sipeta kutsui.

– Ulla houkutteli minut tänne. Aivan ihana paikka, aivan ihanat ihmiset.

– Nyt on tekeillä joulutonttuja, joulumuoreja ja kynttilänjalkoja, kaikki posliinista.

 

Kesät torilla Luopioisissa

Katri Viitasen luovuuden lähteestä on ollut ja on yhä mistä ammentaa. Yksi mieleenpainuvimmista innoittajista on ollut Matti-veljen äidille kirjoittama runo, jonka pohjalta taiteilija maalasi lautaseen valkovuokkoja.

Siivet ja juuret -sarjaa hän rakensi kymmenen vuoden ajan.

– Maalasin vanhojen työtapojen mukaan, niin kuin ennen kotona tehtiin, mukeja, lautasia ja kannuja, hän kertoo kokonaisuuden synnystä.

Käsitöiden ystäville Katri Viitanen myyntipöytineen on tuttu näky Kangasalan ja Luopioisten kesätoreilta jo monen vuoden ajalta. Samanhenkistä seuraa tarjoavat myös toiminta Kangasalan kädentaitajissa sekä Kukkian kädentaitajissa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?