Keväällä käyttöön otettu vatialan krematorio palkittiin Kangasalan Vuoden rakennushankkeena. Valintaraadissa mukana olleen rakennuslautakunnan puheenjohtaja Hannu Karppilan mukaan kyseessä ei ole varsinainen kauneuskilpailu. Ratkaisua tehtäessä valintaraadin huomio kiinnittyi myös kohteen käyttötarkoitukseen sopivuuteen ja suunnitteluprosessin etenemiseen.
– Tehtävänämme oli vertailla hyvin erilaisia rakennuksia: omakoti-, rivi- ja kerrostaloja, toimisto- ja liikerakennuksia sekä maatalous- ja teollisuusrakennuksia. On selvää, että jo tämän vuoksi tehtävä oli kokonaisuudessaan varsin vaikea, Karppila toteaa.
Sovitettu kappelin ilmeeseen
Vatialan krematorio valikoitui voittajaksi myös ulkonäkönsä puolesta. Valintaraadin mukaan rakennuksesta huokuu sen vaatima pyhä ja hiljainen tunnelma. Myös massojen ja julkisivujen sommittelu todettiin taitavaksi.
– Vaalea rapattu pintaa hohtaa kauniisti valoa, ja kokonaisuus sulautuu ympäristöön havupuiden ja koivujen lomaan. Rakennus on sovitettu siunauskappelin veistokselliseen ilmeeseen, mutta se onnistuu näkyvyytensä vuoksi luomaan omankin kuvansa maisemaan, Karppila kuvaa.
Krematoriossa on otettu huomioon myös ympäristöystävällisyys. Suodatinlaitteet on toteutettu parhaalla saatavissa olevalla tekniikalla, ja krematorion hukkalämpö hyödynnetään.
Herkkyys mukana suunnittelussa
Pääsuunnittelija Mikko Suomiselle krematorion suunnitteleminen oli ensimmäinen laatuaan.
– Usein krematoriot rakennetaan kirkon tai kappelin yhteyteen, mutta tämän tuli olla niistä erillinen rakennus. Haasteita toi myös se, että tekninen laitteisto on hallitseva osa krematoriota, mutta sisimmältä luonteeltaan krematorio on kuitenkin kaikkea muuta kuin tekninen laitos.
Krematorio ei myöskään saanut ulkonäöltään kilpailla vanhan kappelin kanssa. Siksi Suominen lähti suunnittelussa liikkeelle vähäeleisyyden ja yksinkertaisuuden ideasta.
– Halusin myös, että krematorio asiakastiloineen tukisi sitä herkkyyttä, jota ihmiset kokevat hakiessaan sieltä läheistensä maallisia jäänteitä.
Myös materiaalivalinnoilla Suominen halusi tukea tätä ideaa.
– Materiaaleiksi valittiin luonnonläheisiä materiaaleja, kuten kiveä, betonia ja ruostuvaa terästä. Tällä halusin viitata ajatukseen siitä, kuinka ihminen palaa lopulta takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Kuten Raamatussa sanotaan: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman”.
