Itsenäisyyspäivän mellakka ei ollut yllätys edes Kuhmalahden papille. Markku Viitala ihmetteli jo päivällä Pentosalin itsenäisyyspäivän juhlassa, miksi jotkut kokevat itsensä niin ulkopuolisiksi, että haluavat hyökätä väkivaltaisesti yhteiskuntaa ja etenkin virkavaltaa vastaan.
Presidentin linnan remontin vuoksi Tampere-taloon muuttanut itsenäisyyspäivän vastaanotto on joutunut ennenkin kuokkavieraiden kiukun kohteeksi. Tänä vuonna mielenosoittajat kovensivat otteitaan ja yrittivät provosoida poliisia.
Mellakointia ei voi hyväksyä, mutta sen taustalla vaikuttavat voimat on hyvä tunnistaa.
Eliitin ja tavallisen kansan välinen kuilu syvenee kestämätöntä tahtia useimmissa länsimaissa. Tuloeron kasvu ei johdu niinkään heikko-osaisten tilanteen heikkenemisestä vaan hyväosaisten itselleen kahmimista lisäeduista.
Syksyn pääkonniin kuuluu kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja. Merja Ailus ei varsinaisesti syyllistynyt mihinkään laittomaan, ja ilman Helsingin Sanomien uutisointia hän johtaisi edelleen yhtiötä.
Lehdet ottivat tapauksesta kaiken irti. Päivä toisensa jälkeen saatiin lukea, kuinka Ailus oli nostanut kahden maan lapsilisiä ja ehdotellut itselleen palkankorotuksia. Yliampuvat auto- että asuntoedut eivät kelvanneet sellaisenaan, vaan avobemarin hankinnassa sekä arvoasunnon remontoinnissa ja verotuksessa liikuttiin harmaalla vyöhykkeellä.
Tällaiset uutiset ovat omiaan nostattamaan herravihaa, etenkin kun samaan aikaan yritetään leikata tavallisen kansan palveluita ja eläkkeitä.
Eläkejärjestelmä on olennainen osa yhteiskunnan yhteispeliä. Työntekijä maksaa palkkatuloistaan osan tämän päivän eläkeläisille ja luottaa siihen, että tulevaisuuden palkansaajat tekevät samoin. Tähän malliin ei sovi itselleen etuja kahmiva eläkepomo, jolle virka on palkinto puolueen hyväksi tehdystä työstä.
Sekä eläkeläisten että eläkkeellä vietettyjen vuosien määrä kasvavat sellaista tahtia, että eläkeikää on nostettava. Eläkekeskustelu olisi helpompaa, jos ensin leikattaisiin eläkejohtajien palkkoja ja ökyeläkkeitä.
Useimmissa maissa eläkettä rajoittava eläkepalkkakatto on noin 1–2 kertaa maan keskipalkan suuruinen. Norjassa 6400 euron ylittävä palkan osa ei kerrytä eläkettä. Ruotsissa eläkepalkkakatto on 4190 euroa. Monissa muissa maissa on asetettu parin, kolmen tuhannen euron eläkekatto.
Tavallinen suomalaisduunari suostuisi helpommin puurtamaan pari vuotta pidempään työelämässä, jos kymmenien tuhansien eurojen eläkkeistä luovuttaisiin. Isotuloiset eivät jäisi pinteeseen, sillä miljoonatienisteistä saa kyllä jotain sukan varteen eläkepäiviä varten.
