Videolla muutaman kuukauden ikäinen labradorinnoutajan pentu kipittää vapaana pitkin kauppakeskuksen käytäviä. Kaikkialla on ihmisiä, musiikin ääniä ja muuta kiinnostavaa, mutta koiran katse on naulittu kouluttajaansa.
Toisaalla kuvataan noin kolmikymppistä nuorta miestä, joka kertoo kärsivänsä aivokasvaimesta ja paniikkikohtauksista, minkä vuoksi kotoa poistuminen on ollut mahdotonta.
– Koiran saaminen muutti mun elämän. Mulla on ollut sellainen olo kuin olisin kaivoon tungettu, mutta nyt olen noussut sieltä ylös, mies sanoo.
On myös sydämenvajaatoiminnasta kärsivä pyörätuolissa istuva nainen, joka päätti ryhtyä kuntouttamaan itseään nähtyään ohjelman avustajakoirista. Hän oli yksi niistä onnekkaista, joille Invalidiliitto myönsi avustajakoiran.
– Tuo mammalle happipullo, nainen sanoo koiralle, joka tottelee hetimmiten ja palaa naisen luo kantaen suussaan valtavankokosta happipulloa.
Koiralle hintaa 20 000 euroa
Kyseisen Invalidiliiton DVD:n näkeminen voisi olla syy sille, miksi Kangasala Kuussalon Lions-clubin naiset valitsivat hyväntekeväisyyskohteekseen juuri avustajakoiran hankinnan.
Mutta se ei ole. Sen sijaan idea syntyi jo muutama vuosi sitten Kanadassa, kun LC Kangasala Kuussalon naiset viettivät viikon Toronton vastaavan lions-klubin vieraina.
– Paikallisella klubilla on yli neljänkymmenen vuoden kokemus pitkäjänteisestä avustustyöstä muun muassa syrjäytyneiden nuorten auttamisessa, projektin vetäjä Merja Riihinen kertoo. – Klubilaiset esimerkiksi järjestävät vuosittain vapaaehtoisvoimin toimivan viikon leirin maaseudulla kymmenille vähävaraisille ja syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Rahat leirin ruokakustannuksiin, tilavuokriin ja vakuutuksiin hankitaan talven aikana yksityisiltä lahjoittajilta, arpajaisilla ja myyjäisillä.
Matkailu avartaa
Riihinen kertoo, että matka laajensi monin tavoin klubilaisten näkemystä lions-toiminnan monimuotoisuudesta, käytännönläheisyydestä ja halusta auttaa puutteessa tai hädässä olevia lähimmäisiä.
Viimeisenä Toronton iltana he pitivät pitivät palaverin, jossa syntyi idea avustajakoira-projektista.
13 vuotta toimineen Kangasalan klubin auttamis-ja hyväntekeväisyysprojektit ovat tähän mennessä olleet lähinnä paikallisia, tai sitten Suomen lions-liiton kautta kansallisiin ja kansainvälisiin kohteisiin kohdistuneita aktiviteettejä.
– Nyt päätimme sitten tehdä tällaisen vaativan kansallisen projektin Toronton kokemustemme innoittamina.
Merja Riihiselle avustajakoira-asia oli jo ennestään tuttu asia. Työskennellessään aiemmin Kangasalan kuntoutumiskeskus Apilassa Riihinen oli tavannut asiakkaan, jolla oli avustajakoira. Kun asiakas oli hoidoissa, odotteli avustajakoira Riihisen työhuoneessa.
– Kyselin koiran omistajalta paljon hänen ja koiran arkielämästä ja heidän suhteestaan. Hän kertoi koiran muun muassa kantavan hänelle takkapuut , auttavan pukeutumisessa, kaupassa käynnissä ja ovien avaamisessa. Pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua, millaisesta asiasta tässä on kyse, Riihinen jatkaa.
Kun projektiin lähdettiin, kasvoi tietomäärä entisestään. Riihinen sai muun muassa kuulla, että vuosittain Invalidiliitto saa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella valmiiksi alle kymmenen koiraa, joita avustettavat joutuvat keskimäärin odottamaan neljä vuotta.
– Tällä hetkellä avustajakoiraa odottaa 40 nuorta vaikeavammaista. Yhden koiran koulutus kestää noin kaksi vuotta ja maksaa 20 000 euroa.
Avustajakoira on laissa vain suositus
Riihinen muistuttaa, ettei avustajakoiraa tule sekoittaa näkövammaisten opaskoiriin. Siinä kun karrikoidusti sanottuna opaskoira toimii näkövammaisen silminä, on avustajakoira fyysisesti toimintarajoitteisten käyttäjien yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi koulutettu apuväline, joka avustaa käyttäjäänsä päivittäisissä toimissa. Avustajakoira saattaa esimerkiksi avata ja sulkea ovia, sytyttää ja sammuttaa valoja, tilata hissin, poimia esineitä lattialta ja kantaa ostoksia selkärepussa.
Muitakin eroja opaskoiralla ja avustajakoiralla on. Suomen lain mukaan opaskoiraa tarvitsevalla näkövammaisella kansalaisellaon opaskoiraan subjektiivinen oikeus. Avustajakoira puolestaan on uusi ilmiö, ja nimenä ja suosituksena se kirjattiin Suomen lakipykäliin vasta pari vuotta sitten.
– Avustajakoiraa eivät siis saa kaikki, jotka niitä tarvitsisivat. Niistä on huutava pula, ja niiden kouluttamisprosessi, haku- ja myöntämisprosessi on omanlainen rumbansa, jota Invalidiliitto hoitaa ja valvoo tarkkaan. Yksityiset lahjoitukset ovat erittäin tarpeellisia, sillä avustajakoiran avulla joku vaikeavammainen henkilö voi päästä pois palveluasumisesta ja siirtyä itsenäisempään elämään omaan kotiin.
Kerääminen aktiivista puuhaa
Tämän ja ensi vuoden kestävään projektiin klubilaiset keräävät rahaa arpajaisten, teatterilippujen, konserttien, myyjäisten ja perinteisen lipaskeräyksen avulla.
Esimerkiksi itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna Riihinen myi Vehoniemen automuseon joulumyyjäisissä 42 paria villasukkia, joihin langat ja kutomiset oli saatu lahjoituksina ja tuotto tuli puhtaana avustajakoiraprojektille.
Mutta ei rahan kerääminen vallan helppoa ole. Myyntipöydän vieressä tai keräyslippaan kanssa täytyy olla aktiivinen ja ottaa rohkeasti kontaktia ihmisiin. Pitää myös pystyä kertomaan ylipäätänsä avustajakoiratoiminnasta ja yhteistyöstämme Invalidiliiton kanssa.
Psykologista tietoisuuttakin tehtävä vaatii, sillä tietoasiasta pitää suunnata erilailla eri ihmisille.
Vehoniemellä Riihisen luo asteli nainen, jolla oli itsellään vaikeavammainen lapsi.
– Hän jutteli kanssani pitkään asiasta. Lähtiessään hän sanoi minulle kyyneleet silmissä, kuinka hienoa jutella asiasta jonkun kanssa joka oikeasti ymmärtää vammaisia ihmisiä, ja että nyt hänelle tuli aito joulumieli ja hyvä olo. Lähimmäisten auttaminen palkitsee myös auttajaansa.
Tähän asti projekti on edennyt suunnitelmien mukaan.
– Kunpa ensi vuosi menisi yhtä hyvin, Riihinen toivoo.
Lue lisää avustajakoirista: http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/toiminta/avustajakoirat/
