”Ohraryynipuurossa on luinen nappi. Se voittaa, jolle nappi osuu. Aikuiset kertovat, että ennen pula-aikaa riisipuuroon kätkettiin manteli. En muista riisiä enkä mantelia.”
Näin miettii pieni Marjatta joulupöydässä. Ei hän surullinen tyttö ole sillä pöytä on joka tapauksessa täynnä herkkuja: rosollia, sienisalaattia, suutarinlohta, kinkkua, makaronia, maksaa, puolukkahilloa… Yksi vain on hänen mielestään yököttävää, nimittäin kala, joka turvotetaan likovesissä paksuksi ja valkoiseksi ja joka jo valmistusvaiheessa haisee kamalalta.
Pöydän ympärillä istuvat kaikki: äiti, omat pikkusiskot ja isän siskot, eikä taivaaseen muuttanut isäkään ole niin kaukana kuin voisi luulla.
Ruuan jälkeen saa alkaa odottaa pukkia, joka kaikkein parhaassa tapauksessa voi tuoda ihanan poikanuken! Ja aamulla aikaisin lähdetään kirkkoon, missä on kaunista ja ihmeellistä.
Kansakoulun, joka sijaitsee saman katon alla kuin Marjatan koti, joulujuhlakin on vielä tuoreessa muistissa. Ohjelmissa hän sai esittää vaikka mitä, tonttua, enkeliä, pupua ja lumihiutaletta, ja lopuksi pukki toi pula-ajasta huolimatta joka lapselle pussin, jossa oli omena, piparkakku ja pulla…
Kaksi lapsuudenkylää
Marjatta Koskenvesan kirjoittama Piniminttiä ja pientä väkeä. Sota-orvon lapsuusmuistoja Karvian Alkkiasta vuodesta 1939 vuoteen 1946 kertoo kolmesta Jousmäen siskoksesta, jotka elävät sota-ajan sävyttämää mutta silti aurinkoista elämäänsä Alkkian kansakoululla, missä heidän äitinsä on opettajana.
Sisarusten isä kaatui niin varhain, että nuorimmaistaan hän ei ehtinyt nähdäkään. Vanhin, Marjatta, oli silloin nelivuotias ja erityisen kiintynyt isäänsä.
Siitä huolimatta sota, suru ja kaipaus eivät vie pääosaa sotaorvon lapsuusmuistoissa, vaan kirjan kertomukset ovat eloisaa ja lystikästä kuvausta pienen lapsen arjesta. Marjatta on muistoissaan 3–8 -vuotias, ja sen ikäinen elää tapahtumahetkessä ottaen siitä irti kaiken riemun, jännityksen ja seikkailun, mitä on saatavissa.
Monien vuosien ajan herätellyt lapsuudenmuistot ovat saaneet painoasun juuri joulun alla.
76-vuotias rovasti, kirjailija ja ison perheen äiti Marjatta Koskenvesa (o.s. Jousmäki) on koonnut ja kirjoittanut muistoja alun alkaen lastenlapsiaan varten. Piniminttiä ja pientä väkeä sopiikin hyvin lastenkirjaksi, sillä kertomukset ovat lyhyitä, toisistaan erillisiä muistikuvia. Lisäksi kaikki suoraan lapsen mielestä nouseva on painettu tikkukirjaimin, aikuisen Marjatan kommentit normaalein painokirjaimin.
Mutta yhtä hyvin kirja on hauskaa luettavaa aikuisille, luultavasti kaikkein eniten niille, joille pässinpökkimät, perunajauhotalkoot ja mehukastikejauheen nuoleminen kämmeneltä parempien herkkujen puutteessa olivat kerran tuttua elämää.
Tyttöjen toinen mummula on Pälkäneen Sappeessa, joten kirjassa vilahtelee muistoja ja tuttuja ihmisiä myös Sappeen kulmilta.
Piniminttiä ja pientä väkeä on luettavissa ainakin Pälkäneen kirjastoissa ja lainausasemilla. Kirjan on kuvittanut herkin piirroksin rovasti Helvi Jousmäki, se pienin siskoksista.
