Pälkäneen lukiolaiset valmistelevat parhaillaan itse kirjoittamansa musiikkinäytelmän Joku vitun Romeo ja Julia esityksiä. Kaikki tekijät mukaan luettuna esityksen työstämiseen osallistuu noin 70 opiskelijaa, joten kyseessä on todellinen suurprojekti.
Musikaalin ensiesitys koululaisille on 16. päivä tammikuuta ja yleisöesitys 22. Esityksen ohjaavat äidinkielen lehtori Satu Kokko ja vs. musiikinopettaja Markus Laine.
Pälkäneen lukio valmistaa musiikkinäytelmän joka toisena lukuvuotena. Sen tuottamiseen osallistuvat sekä musiikin, ilmaisutaidon, että kuvataiteen ryhmät. Edellinen musikaali Minä, Lumikki sai ensiesityksensä joulukuussa 2011.
Kulissit kuvina
Musiikkinäytelmä tehdään tällä kertaa auditoriossa, jonka peruskorjaus valmistui vuosi sitten. Auditorion uusia äänentoisto- ja valaistustekniikoita hyödyntämällä esitykseen saadaan tunnelmaa ja tehoa, jollaiseen aikaisemmin ei ole ollut välineitä
Lavasteet ovat kuvataideryhmien laatimat kuten ennenkin, mutta tällä kertaa ne on laadittu pöydällä ja kuvattu, ja ne heittyvät valkokankaalle esityksen taustaksi. Moderni ratkaisu on erinomaisen toimiva ja hieno oivallus kuvataideryhmältä ja -opettajalta.
Kun musiikkinäytelmässä hyörii peräti 27 näyttelijää kohtalaisen pienellä näyttämöllä, sekaan ei mahtuisi kovin näyttävää lavastusta, ja lavasteiden siirtely ja vaihtaminen kävisi luultavasti hankalaksi. Taustakulisseina kuvat pääsevät oikeuksiinsa ja näkyvät tasapuolisesti koko yleisölle.
Toisenlainen protesti
Tarinan lähtökohta on tavallinen ja tosi: nuoriso protestoi. Protestiryhmä omaksuu yhteisen arvomaailman ja sitä ilmentävät harrastukset ja
pukeutumistyylin.
Erityistä on se, että kapinoidaan nuorisokulttuuria vastaan eikä sen avulla. Protestin tekijät nousevat vastustamaan itsekeskeistä ja piittaamatonta nyky-yhteiskuntaa, jossa kukaan ei välitä mistään mitään, sekä ”normaalinuorten” velttoilua, kiroilua, tupakanpolttoa ja pyöriskelyä tyhjäksi käyneen popkulttuurin ympärillä.
Syntyy kaksi vastakkaista ja toisilleen vihamielistä ryhmää, klassikot ja popparit. Klassikot pukeutuvat paitapuseroihin, liivihameisiin tai suoriin pitkiin housuihin, käyttäytyvät huolitellusti, kuuntelevat klassista musiikkia ja harrastavat muuta korkeakulttuuria.
Popparit jatkavat oleilua merkkihuppareissaan, risoissa farkuissaan ja mielimusiikkinsa huumassa, mutta tulehtuneet välit protestiryhmän kanssa kiristävät tunnelmaa.
Kaksi poikaa ja tyttö
Rakkaus alkaa horjuttaa riitelevien nuorisojengien välisiä raja-aitoja, kun popparityttö Jane (Anna-Kaisa Koskelo) ja klassikkopoika Joonatan (Matias Virpinen) ihastuvat toisiinsa.
Joonatan alkaa pukeutua poppariksi ja yrittää muutenkin muuttaa käytöstään voidakseen helpommin lähestyä oman jenginsä keskellä elävää rakastettuaan. Kuviota sekoittaa kuitenkin hänen hyvä ystävänsä Esa (Joonas Solin), joka muuttaa rakkaustarinan kolmiodraamaksi hieman tavallisimmasta vaihtoehdosta poikkeavalla tavalla.
Sen jälkeen tarina muuttuukin nuorten rakastavaisten tragediaksi – kuten myös musiikkinäytelmän tunnetun esikuvan Romeolle ja Julialle käy.
Tai ainakin sinne päin, sillä siinä missä Shakespeare jättää nuoren parin kuolleena hautaholviin, Pälkäneen lukion musiikkinäytelmän tekijät muuttavat Janen ja Joonatanin toisenlaiseen olomuotoon ja lopusta tulee hyvin yllättävä.
Yhtäläisyys Romeoon ja Juliaan löytyy kuitenkin: vihamieliset nuorisoryhmät rakentavat sovinnon tovereidensa ruumiiden äärellä.
Kommentointi on suljettu.