Kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä kertoo, että Pälkäneen pääkirjaston näyttelytilat ensi vuodelle on lähes kokonaan varattu.
– Vaikka jonoa näyttelytilaan on lähes vuodeksi, halukkaat ovat kuitenkin aika hyvin päässeet esille. Kaikki eivät voi tai halua odottaa – lähinnä siksi kaikki kysyjät eivät ole saaneet töitään esiin, Heikkilä kertoo.
Kiinnostuneet näyttelyiden pystyttäjät voivat ottaa yhteyttä kirjastotoimenjohtajaan.
– Pyrimme saamaan esille monenlaisia ja yleisesti kiinnostavia näyttelyitä. Mielellään myös katsomme etukäteen tekijän töitä tai kuvia niistä tai tietoja tekijän mahdollisista aiemmista näyttelyistä ja taideopinnoista.
Heikkilän mukaan kaikkien näyttelyiden ei kuitenkaan tarvitse olla ansioituneiden taiteilijoiden tekemää taidetta. Esimerkiksi käsitöitä tai keräyskokoelmia laitetaan myös mielellään esille.
– Vitriineihin ja kaappeihin ei ole ollut lainkaan tungosta, vaan niihin sopivia näyttelyitä toivotaan lisääkin. Niihin ei ole varauksia vuodelle 2015, Heikkilä vinkkaa.
Lapin perhosten maisemat
Näyttelysarjan tammikuussa aloittaa Aseeton Suomi –taidenäyttely. Kyseessä on jo vuonna 1979 syntynyt kokonaisuus, joka tätä nykyä koostuu seitsemän taiteilijan teoksista. Näyttely koostuu veistoksista, reliefeistä ja maalauksista – kaiken kukkuraksi näyttelyn päätteeksi luvassa on yleisöluento.
Lisää historiaa on luvassa huhtikuussa, kun Yrjö Tikka tuo näyttelytilaan Terijoki-Viipuri -kortteja.
Luonnon kauneutta puolestaan pääsee ihailemaan elokuussa, kun kirjastoon pystytetään Laipan vaelluskuvia esittelevä näyttely.
Luontoteemalla jatketaan myös lokakuussa, kun Juha Majala tuo kirjastolle maisemista, kasveista, linnuista, nisäkkäistä ja hyönteisiä otettuja luontokuvia. Kokonaisuus kantaa nimeä ”Valloittava luonto”.
– Luonto on minulle todella tärkeä asia. Luonnossa olen pienestä pitäen liikkunut ja sen monimuotoisuutta ihaillut. Liikkuminen luonnossa, kameran kanssa tai ilman, on minulle hyvä tapa rentoutua, Majala kertoo.
Ikimuistoisen luontohetken Majala koki viime kesänä Kilpisjärvellä Saanan rinteellä.
– Olin mukana tunturiperhosseurannassa havainnoimassa eri perhoslajien lukumääriä. Keli oli mukavan helteinen, ja kun kuljin siinä jyrkässä rinteessä, totesin itsekseni että ”kyllä on Lapin perhosilla upeat maisemat elinpiirinään.”
– Vaikka toisaalta kun kulkee silmät auki, löytyy hyviä kuvauskohteita ihan kaikkialta.
Luonnon ja historian lisäksi luvassa on kulttuuria, kun Anja Mattila-Tolvanen kokoaa kansainvälisenä kutsunäyttelynä huhti-toukokuulle taiteilijakirjanäyttelyn.
Huovuttamalla taidetta
– Jos en työstäisi huopaa, iskisin käteni johonkin toiseen materiaaliin. Ollakseen joskus onnellinen, tarvitsee ihminen ainakin yhden asian, jossa toteuttaa itseään. Minulle tuo asia on huovuttaminen.
Näin sanoo Inkeri Roivainen, jonka huovutustaidetta esitellään Arkin näyttelytilassa syyskuussa.
Roivaisen töiden lähtökohtana saattaa olla leikki, jonkun toisen tekemä työ, uni, tulevan näyttelyn teema tai tilaustyö.
Mikä sitten on Roivaisen mukaan käsityön ja taiteen suhde?
– Kyse on määrittelyistä, jotka taiteen kohdalla ovat aina liukuvia. Taide on sanana hiipunut lähes kuulumattomiin sen moninaisen ja sitä kautta inflatorisen käyttönsä vuoksi. Jalkapalloilijatkin ovat nykyään taiteilijoita. Ammattitaitoon sisällytetään osaaminen, perinteen jatkaminen ja kyky toistaa mallin mukaan. Taiteen erottavana tekijänä pidetään ammattitaidon ylittävää yksilön luomaa ekstraa.
Viimeisten 20 vuoden aikana Roivainen on luonut oman suhteensa huopaan.
– Työskentelen materiaalin parissa samaan tapaan kuin maalari väriensä kanssa. Töitäni voidaan kutsua, tai olla kutsumatta, huovutustaiteeksi.
Roivaisen teoksia on vuosien varrella esillä ollut kirjastoissa ja viimeksi Iittalan naivistien talvinäyttelyssä. Töitä on ostettu myös julkisiin tiloihin ja kokoelmiinkin.
