Rajalanniemen louhintalasku, jätevedenpuhdistamon siirto, hakelämpölaitoksen tontin puhdistus, Aitoon laivarannan huoltorakennuksen myöhästyminen ja vastaavat hankkeet ovat maksaneet kuntalaisille ylimääräisen miljoonan.
Niiden takaa löytyy monta selitystä, kuten kelvoton konsultti ja naapurin valitusrumba. Lisäksi epäonniset rakennushankkeet voisi kuitata tekevälle sattuu -osastoon.
Viimeaikaiset lisälaskut kertovat kuitenkin pikemminkin siitä, että Pälkänettä sakotetaan tekemättömyydestä. Työllisyyden hoito on ollut retuperällä, ja siksi kuntaa rankaistaan parilla sadalla tuhannella eurolla.
Pieni kunta voi pärjätä, jos jokaisen työpanos suuntautuu todelliseen tekemiseen, eikä sen suunnittelemiseen. Palavereissa istumalla syntyy korkeintaan tekemättömien töiden listoja.
Tehoton palaverikäytäntö on pöhöttyneiden organisaatioiden ongelma. Sitä ei pidä päästää pesiytymään Pälkäneen kunnantalolle, jossa tekeviä käsiä on vähän.
Muutaman kymmenen tuhannen euron lisälaskun viime vuodelta poikinut maaseutupuisto on varoittava esimerkki siitä, ettei kunta suoriudu enää yksinkertaisistakaan askareista.
Tehtävänä oli polkujen tasoittamista ja muutama infotaulu. Hommiin päätettiin ryhtyä Kostianvirralta, koska siellä vietettiin viime vuonna Kostiavirran taistelun 300-vuotisjuhlia.
Ainoa taistelusta kertova taulu kaadettiin, mutta uutta ei saatu vuoden aikana pystyyn. Museoviraston kanssa laadittiin pitkä lista muistomerkkialueella tehtävistä kohennuksista. Lahonneet portaat saatiin uusittua, muuta ei juhlavuodeksi tapahtunut.
Viime vuonna maaseutupuisto maksoi 84 000 euroa. Sillä rahalla saatiin suunnitelmia sekä pihakiveä vierasvenelaiturin edustalle. Rannasta puretun rakennuksen paikalle piti tulla esiintymislava, joka oli määrä korkata Kostia 300-juhlallisuuksissa. Syksyllä raunion päälle valettiin betonikansi, ettei kukaan katkaisisi siinä jalkojaan.
Pälkäneen vapaa-aikasihteeri Petri Ketola ylläpitää olemattomalla summalla Suomen mitassa ainutlaatuista määrää vaellusreittejä, kiekkokaukaloita ja muita liikuntapaikkoja. Eino Anttila ja Timo Nieminen olisivat rakentaneet maaseutupuiston juhannukseen mennessä, jos hommia olisi hoidettu samaan tapaan kuin Laipanmaan vaelluspolkuja.
Maaseutupuistoa rakennetaan eri mallilla. Kehittämispäällikkö palkkasi konsultit hoitamaan suunnittelun ja kilpailutti rakennustyöt. Sitten konsultit kyselivät pälkäneläisiltä kotiseutuihmisiltä, mitä tauluihin pitäisi kirjoittaa.
Taulut olisivat pystyssä ja muutamaa kymppitonni olisi säästetty, jos asia olisi uskottu suoraan paikallisten aktiivien tehtäväksi. Omaa bulevardiaan virran toisella rannalla vaaliva Raimo Toija on saanut talkoilla aikaan paljon enemmän kuin kunta 84 000 eurolla.
Luopioisten luovuus perustui tiiviiseen yhteisöön, jossa kaikki tunsivat toisensa. Maaseutupuiston kaltaiset uudet ja innostavat hankkeet toteutettiin talkoovoimin. Jos hanke olisi keksitty keväällä, syksyksi olisi tullut valmista. Pälkäneellä paikallista osaamista ja voimaa ei osata hyödyntää, koska muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta viranhaltijat käyvät muualta Pälkäneellä töissä, eivätkä ole tekemisessä tavallisten kuntalaisten kanssa.
Kommentointi on suljettu.