– Kakkonen, huutaa etuosan kuulija.
– Kolmonen, täydennetään takapenkistä varmalla äänellä.
Viulisti Simo Vuoristo on kysynyt yleisöltä, millä soittimilla he haluaisivat kuulla ylimääräiseksi ohjelmanumeroksi säästetyn Schubertin Ave Marian. Yleisö pistää taiteilijan suunnitelmat uusiksi, ja hänen pitää virittää kolmosviulu uusiksi, ennen kuin voi aloittaa illan päätösnumeron.
Tätä ennen Vuoristo ja häntä urkujen sekä pianon äärellä säestävä Matti Huomo ovat johdatelleet kuulijoita viulumusiikin aikamatkalla 1700-luvulta nykypäivään. Kultakin aikakaudelta on poimittu mukaan hienoimmat helmet. Ne on esitetty viidellä erilaisella viululla, jotka ovat saaneet konsertin aikana numerot.
Simo Vuoristo aloittaa Ave Marian Guarnerin mallin mukaan tehdyllä numero kolmosella. Se soi hieman pidättyvämmin kuin Stradivarin mallin mukaan rakennetut soittimet.
Ero korostuu, kun viulisti suorittaa säkeistöjen välissä nopean soittimenvaihdon. Viulu numero kakkonen muuttaa kauniin klassikon vieläkin sielukkaammaksi.
Säveltäjämestarit osasivat tehdä kappaleita, joita ei kuunnella korvilla, vaan sielulla. Viulunrakentajamestarit puolestaan tekevät soittimia, joiden ääni kulkee suoraan selkäytimeen.
Luopioisten seurakuntakeskuksen sunnuntaina täyttäneen konsertin tähtiä eivät olleet viulisti tai häntä säestänyt pianisti, vaan viulut rakentanut Jaakko Mäkelä.
Viulisti Simo Vuoristo teki konserttia varten suururakan ja valitsi luopioislaisen mestarin soittimista kuhunkin kappaleeseen parhaiten sopivat soittimet. Bachia, Vivaldia, Händeliä, von Paradisia ja Bullia kuultiin kahdella Stradivarin mallin mukaan rakennetulla soittimella ja urkusäestyksellä.
Sen jälkeen Matti Huomo siirtyi pianon äärelle ja Vuoristo soitti Toivo Kuulan Sanattoman laulun ja Armas Järnefeltin Berceusen viululla numero kolme. Guarnerin mallin mukaan tehty soitin poikkeaa sekä ulkonäöltään että soinniltaan konsertin muista soittimista, joiden esikuvana on toiminut Stradivarius.
Suomalaissäveltäjien jälkeen kuultiin vielä Fioccon, Desplanesin, Massenetin ja Veracinin teoksia kahdella Stradivari-mallin mukaisella viululla.
Soittimet kiinnostivat
Joulukuussa 70 vuoden rajapyykin saavuttanut Jaakko Mäkelä tarjosi konsertin päätteeksi kahvit. Kahvijono jäi kuitenkin lyhyeksi, koska yleisö piiritti viulunrakentajan ja illan aikana kuullut soittimet.
Mäkelä sai tehdä selkoa viulumalleista, niiden valmistusmenetelmistä ja käytetyistä puuaineksista.
– Tästä tuoreimmasta viulusta ei vielä tiedä millainen siitä tulee. Soitin kypsyy soittajan käsissä; hän väsyttää materiaalin mieleisekseen, Jaakko Mäkelä perustelee syksyllä valmistuneen viulun sointia, joka on rakentajan mukaan vielä keskeneräinen.
Soitin odottaa hyllyssä soittajaa.
– Minä osaan ainoastaan ottaa viulusta ääniä. Se on ihan eri asia kuin soittaminen, vaatimaton viulunrakentaja väittää.
Poikkeuksellinen viulukonsertti houkutti väkeä myös naapuripitäjistä ja kaupungista. Kuulijat olivat otettuja illasta, joka sopi hyvin Luopioisten meininkiin.
Tällaistahan tämä on täällä maalaispitäjissä. Soittimetkin pitää tehdä itse, jos mielii järjestää konsertteja.
Konsertti korosti myös seurakuntien merkitystä musiikin ja kulttuurin vaalijana. Valtaosassa maata seurakunnalla on pitäjän parhaat tai ainoat konserttitilat ja soittajat.
Luopioisten seurakuntakeskuksen sali osoittautui loistavaksi konserttisaliksi, ja Kangasalan johtava kanttori Matti Huomo jäi turhaan pianonsa ja urkunsa taakse.
Ensi sunnuntaina kello 16 alkaen Vuoristo ja Huomo esittävät viulumusiikin helmiä Kangasalan kirkossa.
