Pieni maa ei voi olla hyvä kaikessa. Väitetään, että Portugalin jalkapalloliitto olisi takavuosina valinnut painopistealueekseen laitapelaamisen. Seuroissa keskityttiin laitalinkin ja -hyökkääjän ominaisuuksiin, ennen kaikkea nopeuteen ja ohittamiseen; temppuihin joiden avulla hyökkääjä pääsee puolustajasta ohi.
Tällaisen yksittäisen vahvuuden varaan voidaan rakentaa koko maan jalkapallon nousu, sillä maalitilanteiden luominen edellyttää nykyjalkapallossa sitä, että hyökkäysalueella päästään puolustajasta ohi. Kentän muilla osa-alueilla riittää perussuoritus: että pallo pysyy omalla joukkueella ja että pallollista vastustajaa prässätään, eikä hän pääse kääntymään vaaralliseen suuntaan.
Viime vuosina maailman parhaat ja arvokkaimmat laitapelaajat ovat olleet portugalilaisia. Suurin tähti on maailman parhaana jalkapalloilijana palkittu Cristiano Ronaldo.
Suomi on tuottanut viime vuosina jääkiekkokaukaloihin silmiinpistävän paljon huippumaalivahteja. Voisi siis uskoa, että meillä on valittu vahvuudeksi maalivahtien kasvattaminen.
Nyt kiekkokaukalolla vaikuttaa siltä, että Suomesta ollaan tekemässä puolustajien luvattua maata. Panokset on pistetty aivan uuteen pelaajatyyppiin, seisovaan puolustajaan.
Jääkiekkoa sanotaan maailman nopeimmaksi joukkuepeliksi, mutta ympärillä kiitävien kiekkotaitureiden keskellä seisova puolustaja osaa jäädyttää kaoottisen pelitilanteen kuin Matrix-elokuvan Neo. Hänellä on aikaa ottaa leveä haara-asento ja asettaa kiekko siniviivalle. Hetken aikaa pyöreän kiekon kulmaa haettuaan puolustaja kohottaa mailansa ja suorittaa seisovilta jaloilta laukauksen kohti maalia.
Tätä suoritusta hän harjoittelee päivästä toiseen vain sipsit, karkit ja energiajuomat eväänään. Räjähtävä suoritus edellyttää täydellistä palautusta. Oikea rytmitys opitaan isommilta pelaajilta. Kaukalossa luotetaan 5–5–45–2:een: viisi laukausta viidessä minuutissa ja sitten 45 minuutin ja kahden tölkin tauko pukuhuoneessa.
Jos tenniksen pelaaja erikoistuisi samalla tavalla yksittäiseen suoritukseen, hän seisoisi syöttöruudun keskellä, heittäisi pallon kerta toisensa jälkeen ilmaan ja iskisi sen verkon toiselle puolelle. Hän luottaisi siihen, että oikeassa pelissä oma syöttö tai vastustajan syötön palautus onnistuu, ja pienen pallorallin jälkeen hän pystyy pelaamaan vastustajan ulos pelistä niin, että voi kerta toisensa jälkeen tintata ratkaisulyönnin kenttään seisovilta jaloilta ja vastapalloon.
Vanhan liiton puolustajat olivat kovakätisiä ja modernit kiekkotaiturit pehmeäkätisiä. Uuden ajan seisovat puolustajat ovat suorastaan kädettömiä.
Uusi pelaajatyyppi keskittyy vahvuuksiinsa. Seisova puolustaja ei alkuun pysy pystyssä ilman mailan tai laidan tukea, mutta sinnikkäästi hän töpöttää siniviivalle ja aloittaa laukaisuharjoitukset. Hieman isompana hän ei pääse sen vertaa liikkeelle, että saisi kiekkoa haltuun, jos se sattuu liukumaan hieman lavan ohi. Mutta siniviivalla seistessä se ei haittaa. Ote mailasta on sellainen, että se soveltuu lyöntilaukaukseen, ei syöttöön, eikä varsinkaan sen vastaanottamiseen.
Kaikissa palloilulajeissa perustaitojen ydin on pelivälineen kesyttäminen ja pelitaitojen perusta pelivälineen pitäminen omalla joukkueella. Seisova puolustaja sen sijaan keskittyy luopumaan kiekosta mahdollisimman nopeasti ja ampumaan kauas pois.
Seisovia puolustajia kasvaa ennen kaikkea keskustojen kaukaloista, joissa huoltoon tarvittavat sipsi- ja limuhyllyt ovat lähellä. Kylien kentillä ei ole lämmintä koppia, johon voi vetäytyä korjailemaan lavan erkkaa viiden minuutin välein. Kyläkaukalossa pitää pelata lämpimikseen.
Pelien syntyminen vaatii riittävän määrän väkeä. Siksi kyläkaukalolle kokoontuu monen ikäistä väkeä omalta ja naapurikyliltä.
Pienemmät palavat halusta päästä mukaan isompien peleihin. Alkuun he purevat hammasta, kun joku nopeampi ja vahvempi vie kerta toisensa jälkeen kiekon lavasta. Niinpä pikkupelimiehet saapuvat kaukalolle pari tuntia ennen muita ja opettelevat urheiluruudun hidastuksista ja nettivideoista näkemänsä temput, joilla kaukalossa pärjää. Ja seuraavana talvena he hyörivät isompien ympärillä niin, ettei tiedä mihin kääntyisi.
Seisovien puolustajien kasvatustyö on vaarassa, sillä pihapelien maailma on rantautumassa myös keskustan kentille. Nyt sielläkin tapahtuu sellaista, että kun koolla on tarpeeksi kavereita, tehdään jaot ja aletaan pelata.
