Hyvinkin suora lainaus Syvä joki -elokuvasta. Bändi nimeltä Cobra. Ihania naisia rannalla, ynnä muita elokuviin liitettävissä olevia kuvakulmia ja repliikkejä. Kummeli V -elokuvaa voi sanoa leffabongarin unelmaksi; sen verran paljon elokuvallisia viittauksia se sisältää. Edellä mainitutkin olivat vain ilmeisimpiä omaan mieleeni juolahtaneita viitteitä. Ohjaaja Aleksi Mäkelän ja Kummelin yhteistyössä haettu elokuvallisuus näyttää jo tämän puolesta toteutuneen.
Käsikirjoittaja-näyttelijä Timo Kahilaisen mukaan osa heitoista on tarkoituksellisia, jotkut tahattomia, mutta yhtä kaikki löydettävää riittää – ja kokonaan oma osansa on elokuvan tarina, jossa kyläkaupan ryöstöön haetaan ideoita tunnetuista toimintaelokuvista. Juuri tuo pikkukylän maalaispoikien ”prätkäjengistä” – erityisesti sen johtajasta Jounista – kertova osuus on elokuvan hauskinta antia. Pikkupoikien tavoin käyttäytyvät aikamiespojat huvittavat ja hellyttävät samaan aikaan.
Heidän vastuksesta toiseen kompasteleva tarinansa nivoutuu yhteen kolmen muun kertomuksen kanssa. Yksi niistä kertoo onnellisessa suhteessa olevien Tomin ja Stinan elämän ajautumisesta pimeille kauhun raiteille, kun Tomi pyytää vanhan bändikaverinsa Monkki Mähösen remonttihommiin vaimon perintöhuvilalle. Toinen kertoo lopulta varsin koskettavan tarinan uskomattomasta naistenmiehestä, maata kiertävästä urkukorjaajasta Arvo Hakalasta, jonka edesottamuksia seuraa Kohuposti-lehden toimittaja Erkki ”Likasanko” Sysimetsä. Kolmas tarina kertoo sci-fi-elokuva Excalibur IV:n kuvauksista, jotka jälkijuhlineen eivät mene aivan suunnitelmien mukaan.
Tarinoiden nivoutuminen yhteen ei ole ehkä yhtä saumattoman ällistyttävä kuin Hollywood-spektaakkeleissa, mutta langat saadaan solmittua kyllä yhteen. Episodimaisuus tuonee elokuvalle vielä ensinäkemän jälkeen lisää antoisia katsontakertoja.
Lopun sanoma kaikkien hyväksymisestä sellaisena kuin ovat on juuri tämän porukan lausumana vetoava. Pehmeänpuoleisen päätöksen ohessa elokuva tuo muutenkin perinteisiin Kummeli-kuvioihin lisää syvyyttä, jopa herkkyyttä. Vastapunnuksena on aiempaa näkyvämpi toiminnallisuus, jota sci-fi-osiossa on ollut toteuttamassa Iron Sky -elokuvassa mukana olleita tekijöitä.
Onhan elokuvassa toistuvasti sitä piereskelyä, virtsaamista ja kovaa kiroamista. Toisaalta senkin voi nähdä elokuvallisena yleisviittauksena kotimaista elokuvaa kohtaan, ja samalla tavalla jatketaan aiempien Kummeli-elokuvien hyväksi havaittua linjausta siitä, että kotimaisessa elokuvassa kuuluu näkyä ainakin yhdet paljaat rinnat.
Yhtä lailla filmissä kulkevat rinnakkain 1960- ja 2010-luku, ja ainakin lehtimaailmaa koskevilta osiltaan molemmat ajankuvat näyttävät hyvinkin uskottavilta.
Uutuus todistaa Kummelin voivan hyvin vielä 2010-luvullakin, ja kiinnostus elokuvaan vaikuttaa ainakin omassa kaveripiirissäni olevan hyvinkin suurta. 1980-luvun lopun Chevy Chase -elokuvan nimeä ja uuden Kummeli-elokuvan erästä repliikkiä lainaten: ”Kummeli – hän elää”.
