Mitä kuuluu potkukelkkakaistoille?

Puolet väylästä jää kelkkailukelpoiseksi varta vasten suunnitellulla levittimellä.

Luopioisten kunta ansaitsi viimeisten elinvuosiensa aikana valtakunnallista julkisuutta useistakin ennakkoluulottomista innovaatioistaan. Otsikoissa komeiltiin muun muassa sadan tonnin talojen, mummonmökkien ja kaivopussien ansiosta.

Kiinnostusta – ehkä vähän positiivista hilpeyttäkin – herättivät myös potkukelkkailijoille jätetyt hiekoittamattomat kaistat kevyen liikenteen väylillä.

Ajatus kelkkakaistoista syntyi Ari Toivarin ideasammossa, joka on suoltanut roppakaupalla mainioita ajatuksia maaseututaajaman elävöittämiseksi. Toivari syötti ehdotuksensa kunnanrakennusmestari Asko Valkamalle, joka peräänantamattomalla tavallaan nujersi ideaa kampittaneen byrokratian ja osittainen hiekoitus otettiin koeluontoisesti käyttöön.

– Kun sitten asiaa koskeva laki tuli sopivasti uudistusvaiheeseen, onnistuimme ujuttamaan uuteen lakitekstiin maininnan siitä, että osa kulkuväylästä voidaan kunnan päätöksellä jättää hiekoittamatta, Valkama muistelee.

– Kun asia oli kirjattu lakiin, suhtautui vakuutusyhtiökin ideaan entistä suopeammin. Teetimme selvyyden vuoksi oikein Toivarin Arin suunnittelemat liikennemerkitkin, joilla osittaisesta liukkauden torjunnasta tiedotetaan kevytväylien päissä.

 

Järvinen hiekoittaa osittain

Ari Järvisen hiekoitushiekat ovat toistaiseksi säästyneet varastossa.

Urakoitsija Ari Järvinen on vastannut Luopioisten kirkonkylän kevytväylien osittaisesta hiekoituksesta vuodesta 2003 alkaen, eli alusta asti.

– Alkuun sitä tehtiin kokeiluna, mutta pian laki muuttui ja osittainen hiekoitus tuli mahdolliseksi ilman erityislupia. Hiekoitan kaikki kirkonkylän kevyen liikenteen väylät niin, että toinen puolisko jätetään ilman hiekkaa. Rautajärvellä toimin samalla tavalla, Järvinen selvittää.

Osittaista hiekoitusta tehdään myös Aitoon taajamassa, mutta siellä työn hoitaa toinen urakoija.

Tapaa esitettiin kuntalaisadressilla jokunen vuosi sitten myös Pälkäneen kuntakeskukseen Onkkaalaan, mutta tekninen lautakunta otti ehdotukseen kielteisen kannan.

Kelkkakaistat ovat lisänneet potkureiden käyttöä selvästi. Niillä kulkevat kätevästi niin senioreiden kauppakassit kuin koululaisten reput ja urheiluvälineetkin. Kelkkoja näkee viikonloppuisin myös kyläbaarien edustoilla. Hiekattomilla tien osilla liukuvat taaperoikäisten pulkatkin paremmin.

Ari Järvisen hoidossa on kevyen liikenteen baanaa Luopioisissa seitsemän kilometriä ja Rautajärvellä pari kilometriä. Hän ei ole kuullut, että hiekasta vapailla kaistoilla olisi sattunut vakavia kaatumisia.

– Tietääkseni ei ole sattunut vakavia loukkaantumisia. Väylän toisen puolen liukkaudestahan varoitetaan näkyvästi liikennemerkein ja asukkaat ovat jo tottuneet käytäntöön.

– Joskus kuulee moitteita siitä, että hiekan levitys ei ole mennyt aivan nappiin, vaan sitä on karannut myös kelkkailijoiden puolelle. Yleensä syynä on lumiaura, joka tuppaa lumen lisäksi siirtelemään myös hiekanmuruja. Niihin kelkka saattaa töksähdellä, Järvinen harmittelee.

 

Soukkio kehitti koneen

Alkuvuosina Järvinen viritteli traktorikäyttöiseen hiekoittimeensa käsipelissä säädettävän ohjainlevyn, jonka avulla osittainen hiekoitus sujui kömpelösti, eikä työn tulos ollut aina riittävän hyvä. Nyt miehellä on käytössä paikallisen Soukkio Oy:n räätälöimä laite, jolla homma sujuu.

– Hiekkasäiliö on jaettu leveyssuunnassa kahtia ja pystyn hytistä nappia painamalla sulkemaan jommankumman puoliskon. Näin saan haluamani puolen väylästä jäämään hiekatta, hän kehuu laitettaan.

Järvinen kummastelee, miksi maaseututaajamat eivät ole laajemmin ottaneet osittaista hiekoitusta käyttöön, vaikka laki antaa siihen tienpitäjälle mahdollisuuden.

– Tietääkseni vain muutamassa muussa kunnassa, joista yksi on muistaakseni Kerimäki, on otettu tapa käyttöön. Se ihmetyttää senkin vuoksi, että Soukkiolla on tähän konekin valmiiksi kehitettynä.

Eläkepäiville vetäytyneeltä Valkamalta menetelmästä tulee edelleen kyselyjä. Etenkin medioita aihe tuntuu kiinnostavan.

– Hiljattainkin minua haastateltiin Ylläksen hiihtokeskuksessa ilmestyvään Kuukkeli-lehteen, kertoo Valkama ja esittelee lehteä.

Lehtijutusta ilmenee, että toimittaja on innostunut asiasta, mutta sikäläisen ELY-keskuksen edustaja tyrmää idean vastuukysymyksiin vedoten.

– Ei ole viitsinyt lukea, mitä laissa sanotaan, Valkama toteaa.

 

Kelkkakaistat ideoinut Ari Toivari suunnitteli niille myös liikennemerkit.

Lumettomana talvena kelkka ei luista

Liikennemerkit odottelevat vielä osittaisen hiekoituksen lisäkilpiä.

Luopioisissa kuitenkin potkutellaan tyytyväisinä. Erilainen hiekoitustyyli ei tyssännyt siihenkään, että auraus- ja hiekoitusurakka meni kilpailutuksessa Destialle ja paikalliset yrittäjät hoitavat omia osuuksiaan kunnan väylistä Destian aliurakoitsijoina ainakin seuraavat viisi vuotta.

Sen sijaan kuluva talvi ei ole ollut kelkkailijan kulta-aikaa. Joulukuun alun lyhyttä pakkasjaksoa lukuun ottamatta auraus- ja hiekoituskalusto on saanut lojua tallissa. Lumettomilla ja jäättömillä teillä ei kelkkakaan kulje.

– Aloitin lumityöt vuonna 1996, enkä muista yhtään näin lumetonta alkutalvea. Tammikuu on lopussa ja aurauspäiviä on kertynyt tähän mennessä yksi ainoa. Tämä tuntuu erikoiselta, kun takana on kolme peräkkäistä hyvinkin lumista talvea, myös auraushommia tekevä Järvinen kummastelee.

Keskimäärin aurauskertoja kertyy vähintään kymmenen talvea kohti. Ari Järvinen uskoo, että tämäkin talvi ehtii vielä muuttamaan tapansa.

 

Ote lakitekstistä

Kunta voi päättää, jos liikenteelle ei aiheudu huomattavaa haittaa, että määrätty katu tai kadun osa pidetään talvella kunnossa vain osittain taikka että määrätyllä kadulla tai kadun osalla ei torjuta liukkautta, jotta sitä voidaan käyttää kelkalla kulkemiseen. Liukkauden torjumatta jättämisestä on ilmoitettava. (Laki kadun kunnossa- ja puhtaanapidosta 3 §, 5. mom, voimaantulo 1.11.2005)

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?