– Täälläpäin ollaan pidättyväisiä. Pohjoisessa taas ollaan vähän liiankin avoimia. Että joskus voisi jättää jonkun sanan sanomattakin, Pudas hymyilee.
”Sole poka mikhään.”
Näin lukee Kolarista kotoisin olevan Kauko Pudaksen paidan etumuksessa. Lappilaisittain sanonta tarkoittaa, että homma hoituu käden käänteessä.
Sanonta johdattelee hyvin sisään Pudaksen aikaansaavaan ja työtä arvostavaan elämänasenteeseen.
Tosin kirjaimellisesti ottaen Pudakselta sujuu nykyään harva asia ”käden käänteessä.” Hän nimittäin teloi jokunen vuosi sitten kätensä sen verran pahasti, että joutui jättämään leipätyönsä muurarina.
– Käsi puutuu helposti. Ja kun se väsyy oikein kunnolla, sillä ei pidellä edes kahvikuppia, Pudas toteaa.
Pudas on kuitenkin saanut pystytettyä tunturiaiheisista kollaasiteoksista koostuvan taidenäyttelynsä Pälkäneen pääkirjaston näyttelytilaan. Vielä olisi muutama nimilappu aseteltavina teosten viereen. Yhdessä lapussa lukee ”Lapin ruska.” Teokseen Pudas on kiinnittänyt erivärisiä pullonkorkkeja markkeeraamaan ruskan värikylläisyyttä.
Lapin ruska on Pudaksen mielestä yksi hänen parhaimmista töistään. Samaa mieltä ovat monet muutkin. Mutta eivät sentään aivan kaikki.
Saa kiittää ja haukkua
”Mitähän tuo taiteilijaparka on oikein miettinyt. Noin nättejä tauluja maalaa ja menee sitten ja pilaa ne korkeilla ja kynillä.”
Näin totesi eräs vanhempi rouva eräässä Pudaksen taidenäyttelyssä.
– Minä satuin olemaan tuo henkilö, jolle rouva sanansa lausui, Pudas hymyilee. – Kiitin sitten naista palautteesta. Ikävä kyllä hän hätääntyi toden teolla ja ryhtyi perumaan sanojaan.
Pudakselle palautteen saaminen on tärkeää – kaikenlaisen palautteen, oli se sitten kiittävää, haukkuvaa, piikittelevää, ihmettelevää, ihailevaa tai vihaavaa.
– Mitä järkeä töillä olisi olla olemassa, jos niistä ei saisi lausua juuri niitä sanoja kuin miltä itsestä todella tuntuu, Pudas toteaa.
Enimmäkseen Pudas on kuitenkin saanut kiitosta ja kannustusta kollaasiteoksistaan, joissa hän yhdistelee Lapin luontoa kuvaaviin maalauksiin pullonkorkkeja ja kyniä. Esimerkiksi taidemaalari Reijo Raekallio totesi erään kerran, että kaikkea pohjoisen pojat ovat keksineet mutta eivät vielä koskaan mitään tällaista.
Työt ovat myös omiaan herättämään nostalgian kaipuuta. Vanhin töissä käytetty korkki on vuodelta 1962 oleva Zorbas-pullon korkki. Löytyy töistä myös 1970-luvun Pyynikin Vichyn korkkeja, Aurinko Jaffoja ja eri vuosien Pepsi-korkkeja.
Näyttelyissä on aina mukana pieni laatikko, joihin näyttelyssä kävijät saavat halutessaan jättää kyniä ja korkkeja.
”Tunturiin en mene”
”Maalaahmaan. Mithään, kumpaakhaan.”
H-kirjaimen sisältämät sanat toistuvat tiuhaan tahtiin Lapista kotoisin olevan miehen puheessa.
Pari vuotta sitten Pälkäneelle muuttanut Pudas toteaa tiukasti, että sinä päivänä kun hoo uhkaa kadota hänen puheestaan, hän muuttaa takaisin pohjoiseen.
– Tekee pahaa kuunnella Helsinkiin nuorena muuttaneen poikani puhetta, kun se puhuu määtä ja säätä eikä hoosta ole enää tietoakaan.
Vaikka Pudas on asettunut eteläiseen Suomeen, kaipaa hän säännöllisesti elämää Lapin maisemien keskellä.
– Kun kevät tulee, on pakko pakata tavarat ja lähteä Lapin mökille.
Mutta tuntureille hän ei enää mene. Vuonna 1982 Pudas muurasi tunturin huipulle TV2:n tiloja.
– Oli jäätävän kylmä talvi ja työ raskasta. Silloin päätin, että tunturit säilykööt elämässäni vain maalausten muodossa.
Ja ne ovat säilyneet. Lapin moninaisen kauneuden puolesta Pudas aikookin maalata lopun ikänsä.
Kauko Pudaksen näyttely pääkirjasto Arkin näyttelytilassa tämän kuun ajan.
Nosto: Meissä muurareissa asuu kaikissa pieni taiteilija
