Sydän-Hämeen Lehdessä kehuttiin kotiovelle tuotua loistokonserttia (SHL 19.2.). Oma kokemukseni oli toisenlainen.
Jo flyygelin näkeminen herätti odotuksen tunteet korkealle, kaunista soljuvaa musiikkia ja rytmien vaihtelua. Alussa Ele säesti itseään, mutta mikin mukanaolo teki esityksestä kaksintaistelun siitä kumpi voittaa, solisti vai flyygeli. Äidin tullessa säestämään sama kamppailu jatkui.
Se oli jo meteliä, joka kävi korviin. Pienessä tilassa ei tarvita keinotekoista äänen voimistamista. Miksi pilataan pienellä?
Musiikki flyygelillä soitettuna on mielestäni kauniin pehmeää verrattuna pianoon, mutta Pälkäneellä sitä nautintoa ei ollut. Kuinka hyvä konsertti olisikaan ollut ilman mikkiä?
Eila Laine
