Pasi Munne 50 vuotta: Palokuntalainen haluaa olla monella tapaa hyödyksi

Jäätä ja tulta

Pasi Munne täyttää torstaina 50 vuotta.

Pasi Munne ajaa traktorin ja paloauton kuvaa varten tuulimyllyn juurelle. Niillä molemmilla mies operoi palokunnantalolta: pienoistraktorilla hän laittaa kuntoon talvella jäät ja kesällä kentät, paloautolla hän pyyhältää apuun, kun lähiseudulla sattuu onnettomuus tai sairauskohtaus.

Munne on pälkäneläinen sovellus synergiaedusta. Kun mies 15 vuotta sitten pestattiin yleismieheksi Pälkäneen tekniselle osastolle, valinnan avulla varmistettiin, että kylällä on riittävästi pelastajia myös päiväaikaan. Päivälähdöistä oli 1990-luvulla tullut ongelma, kun palokuntalaisten työt olivat siirtyneet kaupunkeihin.

– Ei tilanne nytkään arkipäivisin erityisen vahva ole, mutta aina on yksiköt saatu liikkeelle. Erityisen vaikea on saada riittävästi miehiä ensivastetehtäviin, jotka edellyttävät omaa koulutusta.

Yhdeksän vuotta sitten Munne siirtyi liikunta-alueiden hoitajaksi. Miehen mukana vapaa-aikatoimen ja palokunnan yhteistyöstä tuli saumatonta. Kun palokunta urakoi jäädytyksen omalla autollaan, kunta saattoi luopua jatkuvasti remontissa olleesta säiliöautosta.

Tänä talvena puolentoista hehtaarin jää syntyi urheilukentälle parissa päivässä, kun pakkaset vihdoin alkoivat. Kenttien hoito sujuu luontevasti, sillä kenttämestari ja palokunnan talon talonmies asuu itse kentän laidalla.

 

Hommat hoituvat, kun asuu vieressä

Pälkäneen keskustan kenttien hoitoa helpottaa se, että kenttämestari asuu niiden äärellä.

Kentänhoitajan päivälle kertyy mittaa.

– Jos lunta on tullut reippaasti, niin aamulla kaukalolle saa lähteä ennen kuutta, että jää on kunnossa puoli yhdeksäksi, kun koululaiset tulevat, Pasi Munne sanoo.

Tänä talvena kenttävuorot ovat sellaiset, että Munne ajaa kolmena iltana viikossa jään viimeisen kerran puoli kahdeksan aikaan.

Jos kentänhoitaja ei asuisi vieressä, jäät eivät olisi tällaisessa kunnossa aamusta iltaan sekä arkena että pyhänä. Käyttäjiltäkin tulee toisinaan kiitosta siitä, että Pälkäneellä luistellaan poikkeuksellisissa oloissa.

– Siihen olen pyrkinyt, että hommat tulee hoidettua.

Tänä talvena kaukaloilla ja kentillä ei ole juuri tarvinnut lumitöitä tehdä. Urheilukentän jääkin suli ennen hiihtolomia.

– Sen melkein tiesi jo jäätä tehdessään, ettei tänä vuonna kauaa luistella, Pasi Munne sanoo.

Harrastajilla on kovin kiire kentille alkutalvesta. Ensimmäiset odottavat luistimet jalassa, kun viimeiset jäädytysvedet kovettuvat.

Yleensä into laantuu talven mittaan. Tänä vuonna Haanloukas ei kuitenkaan hiljentynyt hiihtolomilla, sillä se on lauhojen kelien vuoksi seudun ainoita talviliikuntapaikkoja.

Pasi Munne hoitaa talvella Haanloukkaan ja urheilukentän lisäksi silloin tällöin myös Epaalan jäätä. Lisäksi kunnan väki pystyttää kaukalot Aitooseen ja Harhalaan, joissa ei ole samanlaista kyläläisten talkooporukkaa kuin muissa kylissä.

Kesällä Munnen reviiriä ovat jalkapallonurmi, Haanloukkaan tennis- ja palloilukentät sekä urheilukentän suorituspaikat.

 

Kangasalan VPK:n kasvatti

Pasi Munne päätyi Pälkäneelle 24 vuotta sitten.

Kangasalta kotoisin oleva Pasi Munne on Kangasalan VPK:n kasvatti.

– Lähdin palokuntanuoriin vuonna 1973, kun toiminta alkoi Kangasalla. Siitä kasvoin hälytysosastoon yksikönjohtajaksi ja hallituksen sihteeriksi.

Pälkäneelle hän päätyi naimakaupan myötä vuonna 1990.

– Tapasin Leenan Hämeenlinnassa serkun häissä. Seurusteluvaihe hoidettiin palokuntalaisen nopeudella – se kesti neljä tuntia. Näimme iltapäivästä, ja iltaan mennessä oli jo hoidettu kosintakin.

Munne ehti asustaa pari vuotta Pälkäneellä, kunnes Onkkaalan VPK:n miehet kyselivät häntä mukaan harjoituksiin. Pian hän touhusi jo koulutuspäällikkönä. VPK:n päällikkö Munne on ollut vuodesta 1998 alkaen.

Mies on katsellut palokuntaa monesta kuvakulmasta, sillä ennen aluepelastuslaitoksen aikaa hän oli seitsemän vuoden ajan mukana päällystöpäivystysringissä ja ehti toimia pari vuotta pelastuslautakunnan puheenjohtajanakin.

– Kunnes aluepelastuslaitoksen perustamisen myötä päätäntävalta kunnan pelastustoimen asioista annettiin Tampereelle kesken vaalikauden, Munne sanoo.

 

Tekemisen meininki viehättää VPK:ssa

Äijät kokoontuvat palokunnan tallille muulloinkin kuin harjoituksissa.

– Kai se on joku tekemisen meininki, mikä palokuntatouhussa viehättää: saa olla monella tapaa hyödyksi.

Takana on tuhansia hälytyksiä, eikä koskaan liikkeelle lähtiessään tiedä, kuka tuttu auton mytyssä odottaa.

– Kaikki hälytykset ovat erilaisia. Yritämme tehdä sen mitä tehtävissä on. Mutta ei se minulla jää mieleen kalvamaan, vaikka joskus vastaan tulee tuttujakin. Ei tapahtunutta enää saa peruutettua.

Onkkaalan VPK on nykyisin hyvässä jamassa. Hälytysosastossa on riittävästi pelastajia ja uusia kasvaa nuoriso-osastossa. Naiset ja palokuntaveteraanit hoitavat omia tärkeitä tonttejaan.

Palokunnan talo on pistetty kuntoon ja kaikki tilat vuokralla. Tilanne tosin muuttuu, kun kuusi vuotta entisen poliisin tiloissa toiminut ryhmäperhepäiväkoti lopetetaan osana kunnan säästötoimia. Lasten vanhemmat puolustivat voimakkaasti idyllistä hoitopaikkaa, jonka pihalla on talvella luisteluradat ja liukumäet, kesällä peli- ja leikkikentät.

Pasi Munne ei usko, että tila seisoo kovin pitkään tyhjillään. Ennenkin uutta käyttöä on järjestynyt nopeasti. Kun poliisi lähti, tekninen toimi muutti kunnantalon remontin alta evakkoon, ja sen jälkeen taloon järjestyi nopeasti hoitopaikkoja.

– Ei palokunta siihen kaadu, jos tila on hetken aikaa tyhjillään, sillä vuokra on niin edullinen.

 

Kalastuksesta katosi mielenkiinto

Pasi Munne on koulutukseltaan rakennusmies. Kangasalan ammattikoulusta valmistuttuaan hän teki hetken aikaa alan hommia. Armeijan jälkeen mies toimi palomiehen viransijaisena Kangasalan palolaitoksella ja ajoi sitten betoni- ja kuorma-autoa. Välillä yrittäjänäkin toimittuaan Munne hommasi rekkakortin.

– Ehdin ajaa  liki miljoona kilometriä satamien, terminaalien ja mitä erilaisimpien yritysten väliä, kunnes vaihdoin kunnan hommiin.

Munnen harrastus näkyi pitkään palokunnan talon pihassa. Kalastusvene häipyi katukuvasta pari vuotta sitten.

– Myin kaikki välineet pois, kun kalastus meni niin vaikeaksi. Muutaman uistimen vetämistä varten pitää olla monenlaista lupaa ja joka vesialueelle omansa. Eikä parhaille apajille silti pääse, kun ne ovat täynnä verkkoja. Eikä aina edes verkkoja, vaan kalastajat pitävät vain merkkejä, jotta paikat pysyvät heille varattuna.

Munne huomasi, että mielenkiinto kalastukseen laantui vähitellen.

– Keksin aina jonkun syyn, miksi vesille ei tule lähdettyä… milloin oli liian tuulista, milloin liian sateista tai kuumaa.

Tilalle on tullut matkailua.

Munne täyttää torstaina 50 vuotta, mutta tiedossa ei ole juhlia.

– Jos juhlin, niin juhlin kesällä, kun Vilpola on auki, hän sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?