Kangasalan pääkirjaston musiikki- ja taideosastolla toteutetaan runoilta Ilon pisaroita keskiviikkona 5.3. kello 18.
Esitys kestää noin tunnin ja sisältää tekstejä yli 30 kirjailijan tuotannosta. Osa niistä on lyhyehköjä, ajatelmatyyppisiä runoja. Kirjailijoista eniten esillä ovat Viljo Kajava, Eeva Kilpi, Maaria Leinonen ja Tommy Tabermann. Muista mainittakoon Jorma Etto, Eeva Heilala, Aila Jaatinen, Uuno Kailas, Tittamari Marttinen, Anja Porio, Maila Pylkkönen ja Lauri Viita. Murrerunoilijoista ovat mukana Arto Juurakko ja Sinikka Nopola.
Tilaisuuden järjestäjiä ovat Valkeakoski-opiston Kangasalan osaston Runoriimu ja Kangasalan kirjasto- ja kulttuuripalvelut. Illan on suunnitellut ja ohjannut Sirkka Eerilä. Hänen mukaansa Runoriimu alkoi jo ennen joulua etsiä innokkaasti tekstejä, joiden ryhmä uskoi tuovan kuulijalle iloa ja piristystä – pohdiskeltavaakin.
Mukaan otetuissa teksteissä käsitellään onnen ja ilon olemusta ja sitä, millaisia ovat elämää lämmittävät asiat ja tapahtumat. Niissä kuvataan luontoa ja ystäviä voiman lähteinä. Niissä puhutaan rakkaudesta, työn tuomasta ilosta ja taidosta nauraa itselleen. Mukana on myös kansantarinaa ja huumoria.
Runolöytöjä tehtiin niin paljon, että vain osa niistä mahtui esitettävään koosteeseen.
– Ehkä me teemme muista seuraavalla lukukaudella vielä toisenlaisen iloisen kokonaisuuden, Eerilä miettii.
Tekstejä lukemassa ja tulkitsemassa on yhdeksän lausujaa, joista nuorin on 8-vuotias. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Kuin magneetti
Runoriimu-ryhmä kuului lähes 30 vuotta Kangasala-Opiston ryhmiin, mutta muuttui vuoden 2013 alusta Valkeakoski-opiston Kangasalan osaston ryhmäksi.
– Opiston ohjelmassa meidät esitellään runo-, ilmaisu- ja kirjallisuusryhmäksi, joka suunnittelee ohjelmansa itse niin, että se vastaa ryhmän toiveita. Tänä lukuvuonna alkusyksyn tutkimme kirjailijoita ja joulukuussa teimme pari tervehdyskäyntiä hoitokoteihin. Tuliaisina veimme niihin itsenäisyys- ja joulurunoesityksen, Eerilä kertoo.
Runoriimun jäsenet ovat miettineet yhdessä, mitä kirjallisuus ja erityisesti runous ryhmälle merkitsee.
– Tiivistin vastaukset seuraavasti: runoissa on ihmisen sisäisiä maailmoja yhdistäviä ajatuksia ja tuntoja. Niissä on taikavoimaa joka auttaa jaksamaan, pysäyttää kiireen keskellä ja parantaa. Ne saavat ihmisen ymmärtämään elämää ja nauramaan. Ne ovat kuin magneetti, joka vetää puoleensa. Ne tuovat meille antoisia yhdessäolon hetkiä.
Eerilä myöntää, että toisinaan uudet ryhmäläiset saattavat liittyä joukkoon varovaisesti, kun runojen lukemiseen ja tulkitsemiseen yleisön edessä ei ole suurta halukkuutta, vaikka luetusta keskustelu kiinnostaakin. Esiintyminen onkin haluttu ryhmässä pitää vapaaehtoisena.
– Moni kuitenkin ylittää itsensä, astuu yleisön eteen ja toteaa jälkeenpäin, että se oli positiivinen kokemus.
Runoillan jälkeen ryhmä aikoo suunnata katseensa ilmaisuharjoitusten lomassa Aila Meriluotoon.
– Alamme kerätä materiaalia jo nyt ensi lukuvuoden toiverunoiltaamme varten. Illasta ilmoitetaan sitten, kun lukutapahtuma on valmis, runotoiveita vastaanottava Eerilä lupaa.
