Suomalainen alkoholipolitiikka on kuin kiikkulauta. Toisessa päässä ovat haitat ja toisessa verotulot. Pelkästään alkoholin aiheuttamien kustannusten todellinen hinta on vaikeasti arvioitavissa. Verotulot näkyvät tilipäätöksissä.
Nuorison alkoholin käyttö on viime vuosina vähentynyt, mutta alle 18-vuotiaillehan ei olisi lain mukaan saanut koskaan myydä tai välittää alkoholia.
Ikääntyneet ihmiset nauttivat alkoholia enemmän kuin takavuosina. Toivon liiton jäsenistä ei juuri ole havaintoja.
Ehdottomasta raittiudesta olen viime aikoina kuullut vain entisten urheilujohtajien maineikkaassa Marbella Sporting Clubissa, joka kokoontuu viikoittain Olympiastadionin kahviossa. Puheenjohtajan 70-vuotislahjaksi ei sallittu samppanjapulloa.
Ratista kärähtää 60–70 henkilöä vuorokaudessa. Monet heistä jäävät kiinni monta kertaa vuodessa. Luku on pienentynyt tehostuneesta valvonnasta huolimatta.
Kymmenkunta vuotta sitten toteutettu verouudistus alensi hiukan hintoja. Se vaikutti vähentävästi Tallinnasta rahtaamiseen.
Ralli kuitenkin jatkuu. Auton peräkonttiin voi lastata sen verran kuin omat voimat sallivat. Määristä päätellen vaatimattomatkin perhejuhlat ovat kuin pohjalaiset kruununhäät.
Uusi virkamiesten kehittelemä malli estäisi keskioluen myynnin kello 18:n jälkeen. Sitä on pohjoismaissa kokeiltu ainakin Islannissa ja Norjassa.
Muistan kun viinan myynti sallittiin Islannissa viikonloppuisin sunnuntaisin kello kahdentoista jälkeen. Jo 15 minuuttia myöhemmin ympärikännissä olevia asiakkaita kieriskeli ravintoloiden portaissa.
Suomessa kieltolaki, joka kumottiin 5.4. vuonna -32 kello 10, lopetti valtavan salakuljetuksen ja sulki salakapakat.
Tietenkin nykyisen hallituksen suunnitelma vähentäisi alkoholin myyntiä. Verotuloista viis. Kuinka monta kauppaa, kioskia ja huoltoasemaa jouduttaisiin sulkemaan, sitä ei ole haluttu arvioida.
Kun useimmissa Euroopan maissa alkoholia myydään silloin ja siellä, missä sitä kaivataan, suomalaisten ja etenkin päättäjiemme itsetunto on edelleenkin kovin heikko.
Valtioneuvos Johannes Virolainen ihasteli kerran sitä, että Lammin Alkossa myytiin juustoja. Kun kysyin, miksei tämä raittiusmies sitten hyväksy sitä, että juustokaupassa myytäisiin viinaa, hän pyysi unohtamaan koko kysymyksen. Mutta enpäs unohtanutkaan.
Kun sanomalehtien arvolisäveroa rukattiin lisätulojen hankkimisessa, nyt surkutellaan lehtien lakkauttamisia, Itellan asiakkaiden hupenemista ja työttömyyden lisääntymistä ja jopa Suomen suurimman, eduskuntataloa suuremman lehtitalon myymistä ulkomaisiin taseisiin.
Kauppa-Suomenkin levikkialueella asuu henkilöitä, jotka voivat vaikuttaa näihin asioihin. Vai onko hallitus sulkenut rivikansanedustajien suut?
