Oppilaskunnan puheenjohtajan nuija kolahtaa pöytään. Sihteeri kirjoittaa sormet syyhyten tietokoneelle oppilaiden näkemyksiä.
– Tehdäänkö suljettu lippuäänestys? opettaja ehdottaa.
– KANNATETAAN! oppilaat vastaavat.
Tiukoissa paikoissa suljettu lippuäänestys on aina hyvä keino.
Kostian koulun oppilaskunta on upean aktiivinen porukka. Päätettiinpä sitten kutsua vieras koululle tai hankkia pehmeämpi nuija puheenjohtajalle (ettei sormeenlyönti satu), oppilaat ovat aina mukana.
Tällainen oppilaskunta tekee puheenjohtajan homman helpoksi. Opettajat selventävät asioita ja oppilaat päättävät. Minun tarvitsee vain viedä kokousta sujuvasti eteenpäin, jakaa puheenvuoroja ja ehkä heitellä väliin omia, kummallisia kommenttejani.
Oppilaat keksivät ideoita kuin liukuhihnalta, ja sihteeri Eetu Rautasella on kokouksen jälkeen sormet krampissa liiasta kirjoittamisesta. On todella sääli, että oppilaskunnan kokoonpano vaihtuu ainakin vähän joka vuosi, mutta uusille kasvoillekin on hyvä antaa mahdollisuus, ja usein se kannattaa.
Kokouksissa käytetään täysin oikeanlaista kokoustekniikka pöytäkirjaa myöten, ja usein yhdellä kerralla saadaan paljon päätöksiä aikaan.
Tämänvuotisen oppilaskunnan kanssa olemme muun muassa järjestäneet pitkiä välitunteja, hankkineet koululle uusia lapioita, toimineet naulakkokilpailun järjestäjinä ja tuomareina sekä paljon muuta.
Ai niin! Pari viikkoa sitten kävimme myös seuraamassa oikean kunnanvaltuuston kokousta. Se oli varmasti hyvin antoisa kokemus kaikille. Ainakin niille, jotka tähtäävät poliitikkouransa vielä oppilaskuntaa korkeammallekin. Ainut harmi oli varmaan se, että me emme saaneet ollenkaan äänestää siitä SOTE-uudistuksesta! Ei tullut puheenvuoroa, ei.
Seuraavaksi kunnanvaltuusto voisi puolestaan tulla seuraamaan meidän kokousta. Siellä ei äänestetä SOTE-uudistuksesta vaan koulun ulkoilupäivästä. Ja luulenpa, että tällaiset päätökset olisivat valtuutetuillekin mukavampia. Ainakin joskus.
Oppilaskunta on hieno juttu. Hienointa minulle on ehkä se, että voin kokouksissa istua opettajan pehmustetulla tuolilla.
Tai no, ehkä hienointa on se, että kokouksissa opettajan ja oppilaan ajatukset kohtaavat. Näin voidaan saada aikaan asioita, joista kaikki pitävät, ja niistä asioista voi itse päättää kuin oikea poliitikko. Mutta kyllä se pehmustettu tuolikin ihan kiva on.
Vasta nyt oppilaskunta tuli virallisesti lakisääteiseksi, mikä on hyvä asia. Meillä oppilaskunta tosin on ollut jo kuusi vuotta. Eli Pälkäneen Kostian koulu on melkoisesti aikaa edellä! Hehe!
Suosittelen jokaista vastuuntuntoista ja päätöshaluista oppilasta pyrkimään oman koulunsa oppilaskuntaan. Siellä voit itse päättää koulun asioista ja hiukan leikkiä poliitikkoa. Ehkä se ei kohta yllättäen olekaan leikkiä!
Voit päättää itse, haluatko päättää päätettävistä päätöksistä. Ehkä päätät, että haluat olla päättäjä, joka päättää päätöksistä, tai ehkä päätät, ettet halua päättää päättämällä päätöksistä. Mutta koko ajanhan sinä päätät, kun päätät, haluatko päättää vai etkö päättää.
Päättääkö vai eikö päättää? Kas, siinäpä pulma. Niin se menee.
Pyry Vaismaa
Kostian koulun oppilaskunnan puheenjohtaja
