Millä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta perustellaan?
Kuntien menoista noin 47 prosenttia on sosiaali- ja terveystoimen menoja. Kuntien velvollisuuksia on viime vuosina lisätty (nykyiseen 535 tehtävään) ja samalla valtion kunnille maksamaa rahoitusta pienennetty. Nämä muutokset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että kuntien talous on kriisissä.
Ratkaisuksi esitetään kuntaliitoksia. Kunnat tekevät hätäisiä korjausliikkeitä ja ulkoistavat muun muassa terveydenhuoltoaan. Suuret monikansalliset yhtiöt (esimerkiksi Attendo, Terveystalo ja Mehiläinen) voittavat kilpailutukset tilapäisellä alihinnoittelulla, nollatuloksella tai hyvin pienellä voitolla. Kunnat saavat hetkellisesti taloutensa kuntoon, mutta pitkällä tähtäimellä häviävät. Lisäksi verotulot valuvat veroparatiiseihin – Kela-korvauksilla kuorrutettuna.
Kela-korvaus on käytännössä yksityisen terveydenhuollon tukemista. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tukea potilaiden valintamahdollisuuksia, mutta siitä on tullut terveydenhuoltoa vääristävä tekijä. Köyhillä ei ole varaa käyttää yksityistä sektoria, joten Kela-korvaus ei tue niitä, jotka tukea eniten tarvitsevat.
Palveluseteli on useissa kunnissa kehitetty nopeuttamaan erikoissairaanhoitoon pääsyä. Kun terveyskeskuslääkäri lähettää asiakkaan palvelusetelillä yksityiselle sektorille, kunta menettää mahdollisuuden kontrolloida syntyviä kustannuksia.
Eräässä tapauksessa potilas sai palvelusetelin omasta kunnastaan yksityiselle lääkäriasemalle ja yksityislääkäri lähetti potilaan ”varmuuden vuoksi” talon kaikkiin perustutkimuksiin (magneetti, RTG, laboratorio yms.).
Lääkärikeskusten laitteet ovat usein yksityisen lääkärikeskuksen lääkäreiden omistuksessa. Kaiken tämän maksaa palvelusetelin antanut kunta.
Sen sijaan, että tuemme suuryrityksiä ja monikansallista terveydenhuoltoa, meidän pitäisi kehittää ja tukea perusterveydenhuoltoa ja kunnallista sektoria.
Perusterveydenhuolto on ennaltaehkäisevää ja tulee halvemmaksi, kun taas erikoissairaanhoito on korjaavaa ja kalliimpaa.
Nykyjärjestelmä sisältää yksityistä sektoria suosivia elementtejä ja suorastaan kannustaa lääkäreitä hakeutumaan töihin yksityiselle puolelle. On ilmiselvästi väärin, että yksityissektori jopa hyötyy terveyskeskusten lääkäripulasta, joka vahvistaa asiakasvirtaa yksityiselle puolelle.
Eräs suomalaisen järjestelmän erikoisuus on myös se, että julkisen puolen lääkärit voivat työskennellä samanaikaisesti myös yksityisellä puolella. Lääkäripulan ylläpitäminen koulutuskiintiöillä on erityisesti yksityisten lääkäreiden etu, koska potilaat menevät yksityiselle, jos terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä.
Kuntaliitokset eivät ole ratkaisu lääkäreiden saamiseksi terveyskeskuksiin.
Korjataanko sote-uudistuksella seurauksia eikä syitä?
Tuija Jokela FM, YTM
Markku Kortesmaa, DI
Timo Kosonen, DI
Riitta Kuismanen, YTM
