Tällä kertaa tarkkailen maailman menoa Peeratunturin rinteeltä Keinovuopion ruotsalaiskylää vastapäätä Könkämäenon ollessa metrin jäässä. Lomakylä on hiljainen puolentoista metrin kinoksiin auratun puolen kilometrin mittaisen tien päässä.
Tietä ei auraa Enontekiön kunta eikä Kilpisjärven kylä. Sen auraa naapurissa asuva ystävällinen poromies Niti Vasara.
Tunnelma on lumoava. Aurinko maalaa tunturit herkillä väreillä senkin jälkeen kun se on laskeutunut Ruotsin kuningaskunnan jylhien tuntureiden taa.
Nikin pihapiiri on täynnä poroja. Niitä on satoja.
Isäntä saapuu retkeltään moottorikelkan perässä leveä reki. Se on täynnä tunturin rinteestä nyhdettyä iltapalaa poroille.
Näky on huima. Pihapiiri tyhjenee. Porot asettuvat täsmällisesti pitkään jonoon ja kohtaavat elättäjänsä Peera-järven rantapenkereellä.
Reki tyhjenee nopeasti mutta sulassa sovussa. Porot palaavat takaisin aitaukseen. Kun yksikään poro ei pyri santsaamaan, jäkälää riittää kaikille.
Tuo on kuitenkin vain romanttinen puoli lappilaisten ja saamelaisten elämää. Poronhoidollakin eläminen on työlästä, mutta siinä auttavat markkinat. Hinta saattaa joskus jopa nousta.
Lapin elämän ehto on kuitenkin matkailu. Sillä alueella on koittamassa ehtoo.
Hallitus ja sen kehysriihi ovat lisäämässä epävarmuutta. Jo pelkkä sana on omituinen hämäys. Miten yhteen sopivat kehys ja riihi?
Kun ambulanssi kiitää kohti etelää Muonion pohjoispuolella, on helppo arvata, että takana on yli 200 kilometriä ja edessä 300. Helsingissä vaatimukseksi on asetettu, että ambulanssin on oltava paikalla vähintään kahdeksassa minuutissa.
Alkoholiveron nostaminen kirpaisisi eniten matkailua, samoin se, etteivät edes suuret yritykset saa enää kestitä edes ulkomaisia asiakkaitaan muualla kuin yrityksen kahvihuoneessa.
Lapin ja muidenkin ravintoloiden pitäisi saada alkoholi alennuksella. Ei se silti kansan terveyttä vaarantaisi. Vaarantaminen tapahtuu lähinnä kodeissa ja siellä, missä votkapullo kiertää.
Lappiin hankittavat ulkomaiset tuotteet maksetaan Helsingin satamassa. Loput tuhat kilometriä maksaa yrittäjä.
Jo pelkät polttoaineet ja kateusverot ovat vähentäneet Lapin turistikeskusten liikevaihtoa 30 prosentilla tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Levin ”Hullun poron” omistaja Päivikki Palosaari kertoo itse vielä jotenkin pärjäävänsä, ja hänen veljensä Jounin tilanne on niin ikään valoisa.
Kittilän kunta lopetti kyselynsä uuden hissilinjan kilpailuttamisen osalta. Leville maailman cupin hankkinut Jouni pystyi osoittamaan, ettei aina voi kilpailuttaa, ei ainakaan silloin kun kilpailevia tuotteita ei ole.
Pertti Yliniemi ja Seppo Kukkola ovat Lapin suurimmat Lapin rakentajat. Tohtori Yliniemi hallitsee maakunnallista Lapland Hotels -ketjua. Kukkola on siirtynyt Saariselältä Rovaniemelle kattaen viimeksi suurella Revontuli -kauppakeskuksella kaupungin halki kulkevan pääväylän.
Rohkaiseva sentään oli eilinen näky eli parinkymmenen punaisen Audin jono Muonion keskustassa ja kolmenkymmenen kelkkailijan iloinen ryhmä Kilpisjärven uuden K-kaupan bensamittareilla.
Urheilu- ja liikenneministerin lähtö hallituksesta osoittaa osaltaan tilanteemme vakavuuden, mutta kyllä hekin ehtivät jo jättää hallitusohjelmiin likaiset pukinsorkkansa.
