– Teatterissa yleisön ja esiintyjien välissä on näkymätön seinä. Jos yleisön joukossa hajoaa esimerkiksi lasi, ja näyttelijätkin erehtyvät katsomaan, mitä katsomossa tapahtui, niin kyllä se Niskavuori-illuusio on mennyttä. Stand up -keikalla seinää ei ole, ja koomikon on oikeastaan pakko reagoida yllättävään tilanteeseen, perjantaina Pälkäneen teatterilla esiintyvä stand up -koomikko Mikko Vaismaa vertaa.
Jos koomikko jättäisi yllättävän tilanteen kommentoimatta, esitys näyttäisi etukäteen harjoiteltujen vuorosanojen lausumiselta.
Tosiasiassa show onkin suurelta ennalta harjoiteltu ja etenee suunnitellun kaavan mukaan. Esityksellä on toimivaksi koeteltu runko ja koomikolla takataskussaan erilaisiin tilanteisiin sopivia juttuja.
Osa on ennalta käsikirjoitettua rutiinia, osa tilanteessa improvisointia. Hyvän koomikon keikalla yleisö ei kuitenkaan huomaa, jutteleeko esiintyjä mitä sylki suuhun tuo vai esittääkö hän äänenpainoja myöten harjoiteltuja sketsejä.
– Se olisi yleisön aliarvioimista jos lavalle nousisi valmistautumattomana. Ihmiset ovat ostaneet lipun, ja esiintyjällä on oltava varmuus, että häneltä löytyy juttuja, jotka naurattavat. Semihauska ei riitä, vaan välillä ihmisten on naurettava kaksin kerroin vedet silmissä, Vaismaa sanoo.
Vaikka koomikko olisi kuinka hauska, esitys ei lähde lentoon ilman yleisön reaktiota.
– Se tappaa koko tilanteen, jos porukka ei halua kuunnella. Siksi stand up ei yleensä sovi pubin nurkkaan.
Kun kuulijat elävät täysillä mukana, yleisön ja esiintyjän välille syntyy maaginen vuorovaikutus.
– On upeaa päästä tilanteeseen, jossa yleisö antaa minulle ja minä yleisölle.
Trubaduuri ilman kitaraa
Riku Suokas toi stand upin Suomeen vajaat 20 vuotta sitten.
– Alkuun yleisö oli vähän pihalla, että mikäs tällainen trubaduuri on, kun ei ole kitaraa, Mikko Vaismaa kertoo.
2000-luvun taitteessa media alkoi ottaa stand upin vakavammin, ja uranuurtajat pääsivät telkkariin tekemään uutta taiteenlajia tunnetuksi.
Mikko Vaismaa päätyi ensi kertaa katsomaan stand upia vuonna 2005. Kokemus oli silmiä avaava.
– Olen pienestä pitäen nauttinut huomiosta ja haaveillut olevani esiintyvä taiteilija; en vain osannut nimetä sitä, mitä halusin tehdä. Kun olin katsonut stand up -esitystä vartin, tajusin että tämä se on. Minulle oli selvää, että hyppäisin itsekin lavalle. Ainoastaan se oli epävarmaa, ansaitsisinko sillä elantoni.
Yrittäjiä entistä enemmän
Suomalaisen stand upin alkuvuosina koomikoille riitti kysyntää.
– 2000-luvun taitteessa saattoi hypätä suoraan isoille lavoille. Kun aloitin itse vuonna 2005, tekijöitä oli jo paljon enemmän ja tie hitaampi, Mikko Vaismaa sanoo.
Nyt alalle tulee niin paljon yrittäjiä, että joukosta on entistä vaikeampi erottua.
– Maassa on muutama tähti, jotka kiertävät suuria konserttisaleja. Siihen joukkoon voi nousta, jos vanhoista tähdistä joku siirtyy esimerkiksi telkkariin. Taitavia koomikoita on ehkä kolmisenkymmentä. Heistä kolmasosa on sen verran isoja nimiä, että maallikkokin tietää heidät. Loput parikymmentä ovat genren sisällä tunnettuja.
Vaismaa laskee itsensä kolmenkymmenen takuuvarman ammattilaisen joukkoon: heidän keikallaan nauraa varmasti illasta toiseen.
Lisäksi on kaiken aikaa kasvava ”piirikunnallinen sarja”. Siihen kuuluu nousevia kykyjä, jotka eivät vielä räjäytä pankkia joka ilta.
Jutut testataan treeniklubilla
Harrastajakoomikot käyvät treeniklubeilla hieman samaan tapaan kuin laulajat karaokessa. Myös ammattilaiset testaavat treeniklubeilla uusia juttuja elävän yleisön edessä.
Isompiin kaupunkeihin on syntynyt useita klubeja, joista kaikentasoiset koomikot löytävät itselleen sopivan esiintymis- tai harjoituspaikan. Aloittelijat pääsevät tasokkaisiin paikkoihin esittelemään kykyjään hieman samaan tapaan kuin lämmittelybändit konserteissa.
Treeniklubin esityksiä myös videoidaan. Ne tarjoavat lahjomatonta palautetta koomikolle.
– Livetilanteessa ei välttämättä itse huomaa, mitkä jutut yleisöä naurattavat.
Alkuvaiheessa lavalle nouseminen voi tuntua turkkalaiselta itsensä häpäisemiseltä.
– Jonglööri voi treenata viisi vuotta kotona ja mennä lavalle, kun on varma, että pallot pysyvät ilmassa. Koomikko ei voi harjoitella peilin edessä juttujaan kovin pitkään, vaan niiden kanssa on lähdettävä yleisön eteen.
Opettaja hyppäsi lavalle
Kun Mikko Vaismaa kirjoitti 1990-luvun taitteessa ylioppilaaksi, stand up oli vielä tuntematon taiteenmuoto, ja hän päätyi opiskelemaan luokanopettajaksi.
– Kai sekin oli sitä hakemista: opettaja pääse yksin yleisön eteen ja saa vedellä kaikista naruista.
13 vuotta opettajana toimittuaan hän heittäytyi uudelle uralle.
– Otin empimättä virkavapaata, sillä maitojunallahan voisi aina palata koululle, jos en elättäisikään itseäni stand up -koomikkona. Se oli suurempi päätös, kun jätin virkani.
Opettajaksi valmistuttuaan Vaismaa ehti hakea myös teatterikorkeakouluun. Mies huomasi jo pääsykokeissa, ettei näytteleminen ollut hänen juttunsa.
– Tuntui, että olen lavalla suorittamassa toisen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa esitystä.
Stand up -koomikot esiintyvät itsenään. Lavalla ei vedetä roolia päälle, mutta monet kylläkin kärjistävät omaa persoonaansa.
Koomikko nauraa itselleen
Monesti lavalla esitettävät jutut saavat alkunsa arkisesta tilanteesta. Mikko Vaismaa kertoo esimerkin:
– Olin ostanut uuden hands free -laitteen, jossa on ääniohjaus. Se kertoo akkujen tilan, kun sanoo ’battery’. Yritin monta kertaa sanoa niin, kunnes laite luetteli mahdolliset äänikomennot. Ymmärsin, että olinkin lausunut suomalaisittain. Laite ymmärsi heti, kun otin lanteet mukaan ja venytin oikealla nuotilla. Vein tällaisen tilanteen heti tuoreeltaan lavalle. Vaikka yleisö nauroi, niin siinä vaiheessa juttu oli vasta raakile. Kun kasvatan tarinan yhä absurdimmaksi, niin siitä voi tulla hauska juttu.
Muusikko ei koskaan tiedä, tuleeko hänen kappaleestaan hitti. Koomikon tilanne on sama: vasta yleisön edessä näkee, miten juttu toimii.
Monesti jutut tiivistyvät ja jalostuvat lavalla kuukausien mittaan.
– Juuri kun jutut alkavat olla parhaimmillaan, ne joutuu pudottamaan ohjelmistosta. Pyrin siihen, että jutut uusiutuisivat noin vuoden, puolentoista syklillä.
Stand upiin ensi kertaa törmäävälle voi olla yllätys, että koomikko esittää illasta toiseen samoja juttuja.
– Joskus käy niin, että katsoja on ensimmäisellä keikalla ihan liekeissä. Kun hän näkee saman esityksen vähän ajan päästä, se onkin pettymys, kun osa jutuista on samoja. Kokeneempaa katsojaa tämä ei häiritse. Onhan taikurinkin temput hienoja, vaikka tietäisi, ettei se kani oikeasti tule sieltä hatusta.
Huumori kukki perheessä
Kurikasta kotoisin olevan Mikko Vaismaan tietä stand up -koomikoksi tasoitti se, että hänellä oli esiintymiskokemusta ja valmiit verkostot. Vaismaa nimittäin kiersi 1990-luvulla yhdessä veljiensä Kallen ja Jaakon kanssa seurakuntia Wiseguys -kokoonpanon kanssa.
Mikko Vaismaa sanoo, että kuusi vuotta sitten Pälkäneelle muuttanut isoveli on ollut hänen paras kouluttajansa koomikon uralle.
– Kallelta sai aina rehellistä ja analyyttistä palautetta. Toki huumori on kukkinut meidän perheessä aina, sillä isäkin hallitsi terävän tilannekomiikan.
Jälkikäteen Vaismaa on oivaltanut, että hän etsi ”sisäistä stand up -komiikkoaan” myös Wiseguys -vaiheessa.
Hengellisessä performanssiryhmässä oli hieman samaa kuin Lapinlahden linnuissa.
– Kappaleet olivat humoristisia, ja biisien lomassa esitimme sketsejä.
Vaismaa kiertää edelleen seurakunnissa esiintymässä. Lisäksi erilaiset yritykset, yhdistykset ja yhteisöt tilaavat häntä tilaisuuksiinsa.
– Minun keikka ei edellytä viinaa ja pikkutuhmaa tunnelmaa, vaan se toimii vaikka aamuyhdeksältä yrityksen koulutuspäivän avauksena.
Pälkäneellä Vaismaa esittää myös nuoremmalle kuulijakunnalle sovitetun shown.
– Kostian koulun oppilaskuntaa johtava Pyry Vaismaa soitti ja kysyi, voisinko tulla myös koululle esiintymään, Mikko Vaismaa kehuu pälkäneläislavoilla esiintyjänkykynsä näyttänyttä veljenpoikaa.
