Ympäristöä on kaikki

Kuka ehtii ensimmäisenä napata haravan? Opettaja Tuula-Marja Asikanius jakaa tehtäviä seitsemännen luokan pihatyöryhmälle.

Pälkäneen yhteiskoululaisilla oli viime lauantaina koulupäivä, mutta pulpetteihin ei tarvinnut tulla istumaan. Päivä käytettiin koulun vastavalmistuneen ympäristöohjelman opiskeluun ja sen soveltamiseen käytännössä.

Se oli yhtä kuin haravointia, orvokkien istutusta, pihaleikkien ohjausta, polkupyörien korjausta ja muuta ulkotouhua sekä vohvelikahvilan ja kirpputorin pyörittämistä yleisöä varten juhlasalissa – mutta myös perehtymistä ympäristöohjelman koko teoreettiseen sisältöön auditoriossa opettaja Jani Koposen johdolla. Samalla hoidettiin koulun osuun koko Pälkäneen yhteisiin ympäristönsiivoustalkoisiin.

Vierailevana ympäristöjärjestönä esittäytyi Greenpeacen vastaperustettu Lahden paikallisryhmä, joka teki ensimmäisen kouluvierailunsa Pälkäneelle.

 

WWF suosittaa

Janita Hietala (vasemmalla) ja Ella Haakana valmistelevat orvokki-istutusta koulun pihaan. Oikealla ympäristöohjelman pääarkkitehti lehtori Marita Jalkanen.

WWF on suositellut ympäristöohjelmien laatimista kaikille kouluille jo 2000-luvun alkupuolella. Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion ympäristöpäivä

polkaistiin käyntiin keväällä 2011 samantapaisella tapahtumalla kuin nyt.

Silloin ideana oli oppilaiden itsensä suorittama ympäristökatselmus, jossa selvitettiin sellaisia asioita kuin koulun kalusteiden kunto, kouluruuan suunnittelussa tehtävät valinnat, vesikalusteiden kunto ja pihan viihtyisyys. Nyt, kolmen vuoden uurastuksen jälkeen, opettajien ympäristötiimi on saanut työnsä valmiiksi.

Oppilaat ovat osallistuneet projektiin välillä käytännön kokeiluin, mutta heidän tärkein tehtävänsä on omaksua ohjelma ja toteuttaa sitä jokapäiväisessä arjessaan.

Heikki Kettunen 8B:ltä osallistui ympäristöohjelmaan atk-tunnilla. Hänen powerpoint-ehdotuksensa ohjelman esittelemiseksi oli ryhmän paras ja otettiin käyttöön.

– Ohjelman tekeminen kysyi todella paljon työtä, koska se on niin laaja. Mappikaupalla kertyi suunnitelmia ja tutkimuksia esimerkiksi siitä, millaisia ohjelmia muissa kouluissa on tehty, ja kenen vastuualueeseen mikäkin asia täällä meillä kuuluu, kertoo biologian ja maantieteen lehtori Marita Jalkanen.

Ympäristöohjelma ei tarkoita vain roskien keräämistä ja suoria kenkärivejä käytävillä, vaan se koskee kaikkea, mikä oppilaita koulussa ympäröi.

– Ympäristö on niin laaja käsite, että tässä on kysymyksessä oikeastaan elämäntapa, Jalkanen huomauttaa.

Kahdeksankohtainen ohjelma kattaa niin koulukiusaamiseen puuttumisen, lähiruuan käyttömahdollisuudet, puiden ja kukkien istuttamisen koulun pihaan kuin veden ja sähkön säästämisenkin. Kaikista eri osa-alueista on määritelty tavoite, toiminta, vastuut ja seuranta.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi, että ohjelman mukaan vastuu energian säästämisestä kuuluu koulun koko henkilökunnalle ja oppilaille, mutta seurannasta huolehtii kunnan tekninen toimi, joka raportoi puolestaan koulun ympäristötiimille.

– Samoihin asioihin koulussa on tietenkin kiinnitetty huomiota aikaisemminkin, mutta ohjelman kautta oppilaita ohjataan entistä paremmin havainnoimaan ja arvostamaan ympäristöään ja huomioimaan sitä omissa valinnoissaan, Marita Jalkanen selittää.

Ympäristöohjelma on yhteinen Pälkäneen  lukion kanssa.

Nelli uskaltautui kannattamaan Greenpeacea

Ympäristöjärjestö Greenpeacen nimi saattaa herättää ristiriitaisia tunteita varsinkin syksyllä maailmanlaajuista huomiota saaneen Venäjän

Nelli Hokkanen kiinnostui erityisesti Greenpeacen toiminnasta.

arktisen alueen öljynporauksia vastaan suunnatun mielenosoituksen vuoksi, jossa oli mukana suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela.

Yhteiskoululaisille Lahden Greenpeacen paikallisosaston ja sitä esitelleiden Tero Lehtosaaren ja Jyrki Hietalan vierailu oli ennen kaikkea mieluinen ja jännittävä kokemus.

Nelli Hokkanen 8B-luokalta kertoi odottaneensa jo etukäteen innoissaan ympäristöjärjestön esittäytymistä eikä pettynyt sen sisältöön.

– Isä on aina kotona jutellut niistä asioista. Olen tottunut siihen, että ympäristön suojeluun kiinnitetään huomiota, sillä isän käytäntö on sellainen, että kierrätetään ja korjataan vanhaa, hän kertoi.

Nelli oli varovaisesti valmis hyväksymään suoran toiminnan, jos se on luonnon suojelemiseksi välttämätöntä.

– Kyllä se on silloin oikein, jos se on ainoa tapa, jolla voi vaikuttaa, hän uskoi.

Nelli Hokkanen piti hyvänä asiana koulun ympäristöohjelmaa. Sitä paitsi hän sanoo, että omaa ohjelmaa voi toteuttaa missä vain:

– Se on sellaisia pieniä tekoja ja valintoja, jotka auttavat jokainen vähän.

Nelli oli myös yksi niistä, jotka rohkenivat omalla nimellään lähteä tukemaan Greenpeacea.

– Luennon jälkeen ne sanoivat, että jos kiinnostaa, voi tulla tutustumaan tarkemmin asiaan. Meitä lähti neljä tyttöä, ja me allekirjoitettiin sellainen paperi, jossa me luvattiin kannattaa Greenpeacea. Se ei sido mihinkään, mutta ne voivat sitten lähettää joitain uutisia järjestön toiminnasta, hän kertoo.