Epätietoisuus on lukion pahin kompastuskivi

Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion kiltalaisten ilmeet olivat vakavia. Lukion tilanne on rehtorin lähdön vuoksi muuttunut entistä kriittisemmäksi, mietti Esko Koskenvesa. Hallituksesta eroava sihteeri Seppo Paija (Oikealla) kukitettiin kiitokseksi vuosien työstä.

Pälkäneen lukion suurin ongelma ei ole pieni koko, ei huonokuntoinen rakennus eikä edes suppea kurssitarjotin. Kaikista niistä riittää päänvaivaa sekä opettajille että opiskelijoille, mutta isoin ongelma on epävarma tulevaisuus.

Niin todettiin Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion killan vuosikokouksen yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa viime lauantaina.

– Olemme tällä hetkellä äärettömän poikkeavassa tilanteessa. Koko valtakunnassa lukiot ovat murroksessa, tukia vähennetään pieniltä lukioilta, mutta emme tiedä, mihin valtiovalta lopulta tähtää. Lisäksi meille on yhtäkkiä tullut ajankohtaiseksi rehtorin vaihdos, Esko Koskenvesa huolehti avauspuheenvuorossaan.

Kokouksessa iloittiin siitä, että Pälkäneen lukioon on ensi syksynä enemmän tulijoita kuin vuosi sitten, mutta pienen lukion on silti työläs löytää pohjaa, jolta ponnistaa kovenevaan kilpailuun.

– Epävarma tilanne on jatkuvasti ongelma. Pälkäneelle eivät hae kohta oppilaat eivätkä opettajat, kun ei tiedetä, mitä lukiolle on tapahtumassa, Matti Aaltonen harmitteli.

Pälkäneen kunnan, Pälkäneen lukion ja killan edustajista muodostettu lukion kehittämistyöryhmä saa työnsä valmiiksi toukokuussa. Loppuraportti luovutetaan kuntaan 19.5., minkä jälkeen sitä käsitellään kunnan hallintoelimissä.

Keskustelutilaisuus oli kaikille avoin, ja sen yhteydessä yleisölle tarjottiin tilaisuus kommentoida työryhmän esityksiä.

 

Kilpailuvaltti on löydettävä

Erkki Hylli: ”Ennen hyvä yleislukio toimi, nyt halutaan erikoistua jo 16-vuotiaana.”

Vuosikokoukseen kerääntyneet killan jäsenet olivat yksimielisiä siitä, että oma lukio on tärkeä kunnan kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Esko Koskenvesa totesi, että pienten lukioiden hylkääminen on valtiovallan taholta huonoa ja lyhytnäköistä ympäristöpolitiikkaa.

– Koulu on aina merkinnyt sitä, että paikkakunnalle muuttaa ihmisiä. Sen loppuminen olisi kunnalle iso menetys, hän sanoi.

Lukion rehtorinvirasta 2000-luvun alkupuolella eläkkeelle jäänyt Erkki Hylli kysyi, miksi hyvä yleislukio ei enää riitä. Ennen tärkeintä oli luoda monipuolinen ja tasainen tietopohja kaikissa aineissa; nyt kilpailuvalteiksi tarvitaan erikoisuuksia ja elämyksellisyyttä.

Vesa Mellavuo: ”Kunnanvaltuuston täytyy pitää lukion puolta”.

– Nykyään nuoret pyrkivät jo peruskoulusta suoraan kohti sitä elämänuraa, jonka ovat valinneet. Erikoistuminen alkaa yhä varhemmin, hän pohdiskeli.

Pälkäneen lukion tulevaisuuden vaihtoehtoja voisivat olla luonto-, liikunta- tai matkailupainotteisuus tai niiden yhdistelmä. Houkuttelevuutta halutaan lisätä elämyksellisyydellä, etäopetusmahdollisuuksien lisäämisellä – myös ja nimenomaan Pälkäneen lukiosta käsin – sekä kurssitarjonnan monipuolistamisella. Se olisi mahdollista, jos kurssin saisi aloittaa nykyistä pienemmällä oppilasmäärällä.

Yhteistyötä Anna Tapion koulun kanssa haluttaisiin kehittää. Sitä kautta voitaisiin mahdollisesti lisätä lukion valikoimaan matkailualan opintoja ja venäjän kieli.

 

Rehtorilta halutaan sitoutumista

Matti Aaltonen: ”Kun on jatkuva uhka päällä, kouluun eivät uskalla hakea oppilaat eivätkä opettajat”.

Killan jäseniä harmitti se, että kunta pikemminkin tuntuu hakevan syitä lukion lopettamiselle kuin tukevan sitä.

– Kunnanvaltuuston täytyy pitää lukion puolta! Se voisi esimerkiksi seurata ja arvioida oppimistuloksia. Ketä lukion pitäisi kiinnostaa, jos ei oman kunnan päättäjiä? Vesa Mellavuo kysyi.

– Kilta ei voi korjata ongelmaa, jos paikkakuntalaiset eivät ole hereillä. Lukiota täytyy puolustaa tosissaan, olla oikealla asialla, ärähti puolestaan killan hallituksen pitkäaikainen sihteeri Seppo Paija, joka luopuu nyt hallituspaikastaan ulkomailla työskentelyn vuoksi.

Keskustelussa kumottiin monia argumentteja, joilla omaa lukiota mustataan. Yksi on iänikuinen väittämä, että ”Pälkäneelle tulevat huonoimmat oppilaat”.

– Suomen lukioiden tavallisin sisääntulokeskiarvo on 7,0. Pälkäneen lukion tilannetta vääristävät isot naapurilukiot,

Marja Koppana: ”Soveltavia kursseja pystytään lisäämään, jos ryhmät saavat olla nykyistä pienempiä.”

jotka joutuvat tilanpuutteen vuoksi nostamaan keskiarvoa, muistutti koulussa pitkään opinto-ohjaajana työskennellyt

Marja Koppana.

Matti Aaltonen puolestaan ihmetteli, miksi lukion tasoa ei arvioida sen mukaan, miten monesta heikolla keskiarvolla sisään tulleesta oppilaasta leivotaan siellä ylioppilas.

Vasta puolitoista vuotta rehtorina olleen Jouni Piipon äskeinen eroilmoitus hämmensi kiltalaisia. He olivat yksimielisiä siitä, että lukion on saatava vahvasti kouluun ja paikkakuntaan sitoutunut rehtori, jotta sillä olisi tulevaisuutta. Rehtorin täytyy olla paitsi innostava ja hyvä, myös asiaansa uskova.

– Rehtorin pitää itsekin kasvaa paikalliseksi eikä vain kasvattaa muita lähtemään täältä pois pois, Esko Koskenvesa tiivisti.

Älkää sitten valittako

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään… alkaa kirjailija Jorma Eton kuuluisa runo Suomalainen.

Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion kilta ry. järjesti lauantaina vuosikokouksensa yhteydessä kaikille avoimen keskustelutilaisuuden, joka koski Pälkäneen lukion nykytilaa ja tulevaisuutta. Siellä esiteltiin alustavasti lukion kehittämistyöryhmän laatimaa kehittämissuunnitelmaa, jonka loppuraportti on tarkoitus luovuttaa kuntaan ensi kuussa.

Lukion tulevaisuus on ollut yksi kuumimmista keskustelunaiheista Pälkäneellä ja myös tämän lehden palstoilla. Nyt tarjottiin tilaisuus kysyä, kyseenalaistaa, kritisoida, kommentoida, esittää tuoreita näkemyksiä ja arvioida työryhmän aikaansaannosta – sekä vaikuttaa siihen.

Paikalla oli vastaamassa kolme työryhmän jäsentä, joilla oli päiväntarkkaa tietoa suunnitelman nykyvaiheesta: Esko Koskenvesa, Marja Koppana ja Matti Aaltonen. Vastauksia olisivat antaneet myös muun muassa lukion lehtori Mirva Hirmukallio, pitkäaikainen opettaja ja emeritusrehtori Erkki Hylli ja aikanaan lukion liikunnanopettajana ja yläasteen rehtorina toiminut Vesa Mellavuo.

Kaikki oli muuten hyvin, mutta kysyjät puuttuivat. Paikalle ei ilmestynyt yhtäkään keskustelijaa, vaikka yllin kyllin tuntuu riittävän sellaisia, jotka tietävät parhaiten, mitä työryhmän pitäisi tehdä ja mikä lukion suhteen on viisainta.

Onko selän takaa huutelu nimimerkin suojassa jotenkin hedelmällisempi tapa miettiä lukion tulevaisuutta kuin kasvotusten keskustelu?

Killan jäsenet olisivat olleet valmiit selittämään epätietoisille, mikä kehittämisryhmän tehtävä on ja miksi ja millainen on sen aikataulu, mutta he saivat tyytyä keskustelemaan keskenään. Jos ei tieto kelpaa silloin, kun sitä tarjotaan, on turha haukkua perään. Juna meni jo.

 

Kommentointi on suljettu.