Videolla nuori vapaaehtoistyöntekijä Francis Hidalgo kuvailee tunnelmia Filippiinien viime marraskuisen Haiyan-taifuunin jäljiltä.
– Kaikkialla haisee hirveältä. Edes hengityssuojaimet eivät ehkäise kuoleman hajua. Haju tuntuu kurkussa ja nenässä vielä 20 minuuttia senkin jälkeen, kun on poistunut ruumiiden luota.
Ensimmäisenä päivänä Hidalgo keräsi muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa 15 ruumista. Ruumiiden joukossa oli isä, joka piteli kainalossaan kahta lastaan. Videolla Hidalgo kertoo, kuinka paikalle saapuu äiti, joka tunnistaa miehen ja lapset perheekseen.
Taifuunissa kuoli 6000 ihmistä. Satojatuhansia ihmisiä jäi kodittomiksi. Lähes 2000 ihmistä on yhä kateissa.
Käärmeet luikersivat telttoihin
Suomen Punaisen Ristin delegaatti Kirsi Pohjola saapui Taclobanin tuhoalueella helmikuussa. Tuolloin taifuunin iskusta oli kulunut kolme kuukautta.
– SPR:n kansainvälisen osaston heikkous on sen hitaus saada avustusprojektinsa liikkeelle. Vahvuus puolestaan on se, että tuhoalueille saadaan nopeasti paikallisia avustustyöntekijöitä.
SPR:n kansainvälinen osasto teki paikan päällä perustyötä: jakoi huopia, vesikanistereita ja muita tarvikkeita, joita kaikkensa menettäneet ihmiset ensimmäiseksi tarvitsevat.
Ilmankosteus alueella oli yli 90 prosenttia. Pohjola muistaa, kuinka kuittien liimaukset aukeilivat ja avustustuotteet kostuivat.
– Lisäksi paikka oli täynnä käärmeitä. Ne tulivat SPR:n toimistoihin ja telttoihin asti. Öisin lämpötila laski kymmeneen asteeseen. Saatoimme vain kuvitella, kuinka kylmä oli ihmisillä, jotka olivat kyhänneet itselleen suojan muutamasta pellinpalasesta tai pressusta.
Muutama lapsi Jumalalle
Kirsi Pohjola on tehnyt SPR:n ulkomaankomennuksia luonnonkatastrofikohteisiin vuodesta 2011 saakka. Tästä työstään hän kertoi viime viikolla Onkkaalan VPK:n talolla.
Monissa avustuskohteissa kulttuuriolot eroavat suuresti suomalaisesta kulttuurista. Esimerkiksi Pakistanissa, jonne Pohjola lähetettiin vuoden 2010 tulvan jälkeen, sai olla jatkuvasti varuillaan, sillä kulttuurissa naisen asema on huono. Etiopiassa sen sijaan tunteet nosti pintaan maan hallituksen sääntö, jonka mukaan vain perheenjäsenistä viidelle sai antaa ruoka-apua.
– Yleensä perheet valitsivat ruoansaajiksi perheen vanhimmat. Lapsia maassa ei juuri arvosteta. Etiopiassa on sanonta, jonka mukaan lapsia tehdään aina myös muutama Jumalalle.
Maassa kritisoidaan myös sitä, että ulkomaalaiset tulevat paikan päälle tarjoamaan hetken kestäviä pika-apuja.
– Jotkut ovat sanoneet, että meidän pitäisi mieluummin antaa heidän kuolla, jollei meillä ole tarjota heille pidempiaikaisia ratkaisuja, Pohjola kertoo.
Nelisen vuotta sitten Pohjola matkusti Mongoliaan, jossa äkillinen kylmyys toi maahan lumen ja tappoi vuohia ja lampaita.
Suomi on avustanut Mongoliaa vuosia.
– Suomea ja Mongoliaa yhdistävät ilmasto, eristäytyneisyys ja naapurimaa Venäjä. Lisäksi mongolialaisilla on monia samoja ongelmia kuin meillä suomalaisilla; esimerkiksi alkoholin suurkulutus. Siksi koen, että minun on suomalaisena helpompi ymmärtää mongolialaisia kuin monen muun maan SPR:n työntekijän.
