Lämmin kesäpäivä Vehoniemen automuseon rannassa. Ohimennen tavattu ystävällinen meloja ja hänen hauska kanoottikoiransa. Tilanteesta otetussa kuvassa melojan olemus muistuttaa jälkikäteen katsottuna jotenkin presidentti Tarja Halosta.
Tällaisista pienestä hetkestä voi syntyä suuria tarinoita.
– On hienoa, jos onnistun nostamaan arjesta esiin sellaista, joita paikallinen ei itse edes huomaa arvostaa, Ture Ranta-Meyer sanoo.
Sydän-Hämeen Lehden kolumnistina tänään aloittava Ranta-Meyer on aiemmin kirjoittanut arjen pieniä tarinoita ja toiset huomioivia hyviä tekoja Tuiretuinen-blogiinsa.
Säännöllinen blogin kirjoitus kuitenkin jäi reilu vuosi sitten, kun Ranta-Meyer siirtyi Metropolia -ammattikorkeakoulun yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi.
Kulttuurialan johtajana hänen ympärillään oli paljon ihmisiä, ja arkisia tilanteita saattoi käsitellä blogiteksteissä. Rehtorin kansliasta ja työssä tavatuista yhteiskunnallisista vaikuttajista ei voi kirjoittaa samalla tavalla.
– Olen miettinyt uutta kuvakulmaa ja ajatellut taas käynnisteleväni blogin.
Kirjoitusten avulla kulttuurialan johtaja pystyi tuomaan itseään lähemmäs alaisiaan ja luomaan yhteishenkeä työpaikalle.
– 230 työntekijän yksikössä esimies jää helposti etäiseksi.
Ranta-Meyer ei kirjoita pelkästään onnistumisista, vaan myös vaikeuksista, joiden kanssa on kamppaillut.
– Yritän tehdä ihmisiä hauskuuttavia tai voimaannuttavia tekstejä.
Musiikin opettaja puhkoo byrokratiaa
Pääkaupunkiseudulla toimiva Metropolia on Suomen suurin ammattikorkeakoulu. 11 vuotta Sibelius-Akatemiassa työskennellyt Tuire Ranta-Meyer siirtyi 90-luvun lopussa johtamaan monialaisen korkeakoulun kulttuurialaa. Vuosi sitten kouluun perustettiin uusi virka, jotta suhteet sidosryhmiin ja päättäjiin hoidettaisiin pitkäjänteisesti.
– Minua pidettiin tehtävään sopivana, kun en pelkää soittaa puhelimella kenelle tahansa.
Rehtorin työparina toimiva Ranta-Meyer on yhteydessä vaikuttajiin, jotta päätöksenteko perustuisi hyvään tietoon. Hän teki sidosryhmätyötä jo aiemmin organisoidessaan Sibelius-Akatemian täydennyskoulutusta.
– Kulttuurialan ihmiset eivät ole vahvimmillaan hallinnossa ja byrokratian kiemuroissa. Minä en ole vierastanut sitä, ja siksi kai olen suuntautunut tälle saralle.
Filosofian tohtoriksi väitellyt Tuire Ranta-Meyer on ensimmäiseltä koulutukseltaan musiikin maisteri. Valmistuttuaan hän opetti Viialan peruskoululaisille ja lukiolaisille vuoden musiikkia, kunnes palasi Helsinkiin ensin musiikkiopistoon apulaisrehtoriksi ja sitten Sibelius-Akatemiaan suunnittelijaksi.
Paljasjalkainen Aitoon kesäasukas
Tuire Ranta-Meyer on paljasjalkainen Aitoon kesäasukas.
– Minut tuotiin 55 vuotta sitten mökille suoraan Valkeakosken synnytyssairaalasta. Se oli äidiltä melkoinen saavutus, sillä minulla on myös kaksi isompaa sisarusta. Eikä mökin pihassa ollut edes kaivoa. Ja sähköjä mökille ei tule vieläkään.
Aitoon maisemat tulivat tärkeiksi, sillä neljä sisarusta viettivät kaikki lapsuuden kesänsä suvun juurilla.
– Yli-Syrjä on kuulunut yhdelle sukuhaaralle, ja Ali-Syrjä on isoisän lapsuuden koti.
Sisarukset ja heidän lapsensa kokoontuvat edelleen tiiviisti Aitooseen.
– Näemme harvemmin talvella. Siksi on hienoa, kun kaikki viihtyvät edelleen mökillä.
Kun lapset olivat pienempiä, päivät kuluivat arkiaskareissa. Nykyisin sisarukset ehtivät myös seudun kesätapahtumiin.
– Pienellä paikkakunnalla muodostuu läheisempiä suhteita ja hyvän päivän tuttujen verkostoja. Kaupunkikaupassa on joka kerta uusi myyjä, mutta maaseudulla kassa muistaa edelliskesästä, Ranta-Meyer kuvaa maaseudun meininkiä.
