Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys (PiLY) sai toukokuun alussa päätökseen Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden lintualueiden nimeämisprojektin eli MAALI-hankkeen. Sen loppuraportissa esitellään yhteensä 75 arvokasta lintualuetta, joista 14 sijaitsee Sydän-Hämeessä.
Hankkeen tarkoituksena on pyrkiä edistämään lintujensuojelua ja vaikuttamaan esimerkiksi kaavoittajien ja muiden viranomaisten päätöksiin listaamalla tärkeitä pesimäalueita ja muuttolintujen levähdysalueita.
– Hankkeen toteuttaminen oli mahdollista vain vapaaehtoisten lintuharrastajien avulla, jotka tekivät ahkeraa ja uhrautuvaa työtä, Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin kiittää.
Hän kertoo, että nyt nimettyjen MAALI-alueiden linnuston tarkkailua jatketaan. Lintutiedot ovat yhä monin paikoin puutteellisia, ja uusia alueita voidaan nimetä raportin valmistumisen jälkeenkin.
– Nyt valmistunut projekti auttoi löytämään uusia arvokkaita lintualueita, joista meillä ei ollut aikaisemmin tietoa. Toisaalta se myös osoitti, että jotkut aikaisemmin arvokkaina pidetyt lintupaikat ovat menettäneet merkitystään lajiston yksipuolistumisen myötä, Helin selittää.
Jokainen voi suojella
Paikan nimeäminen arvokkaaksi lintualueeksi ei aiheuta maanomistajalle tai luonnossa liikkujalle juridisia velvoitteita. Osa nimetyistä
lintupaikoista sijaitsee Natura-alueella, jota koskevat tietyt säädökset.
Sen sijaan tulevaisuuden kaavoitus- ja rakentamissuunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon lintualueet. Vapaaehtoiseen luonnonsuojeluun tieto arvokkaista lintualueista antaa hyviä eväitä.
– Monet maanomistajat ovat nykyään innostuneita hoitamaan ja ylläpitämään lintujen pesintäalueita. He jopa tavoittelevat sitä, että saavat mahdollisimman monia lajeja pesimään mailleen, Jukka T. Helin kertoo.
Jokainen maastossa ja vesillä liikkuja voi osaltaan auttaa rauhoittamaan lintujen levähdys- ja pesintäalueet. Niiden lähellä kannattaa välttää äänekkäiden moottoriajoneuvojen käyttöä, vesiskoottereilla kiihdyttelyä ja muuta melua. Muutto- ja pesimäaikaan alueilla on hyvä liikkua varovasti ja siirtää paljon ääntä ja liikettä vaativat toimenpiteet myöhempään ajankohtaan.
– Ihmisen elinympäristössään tekemät ratkaisut vaikuttavat aina luonnon tasapainoon. Lintualueiden suojelu ja ylläpito ovat merkittävä tekijä luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta, Helin muistuttaa.
Kerääntymä- ja pesimäalueet
PiLY:n raportissa arvokkaat lintualueet on jaettu neljään tyyppiin. Pälkäneeltä ja Kangasalta löytyy niistä kolmea. Ainoastaan merkittäviä suoalueita ei ole nimetty.
Arvokkaiksi merkittyjä muutonaikaisia kerääntymäalueita ovat Kangasalan lintujärvet eli Kirkkojärvi, joka laskee Roineeseen Taivallammin ja Säkkölänjärven kautta, Roineen Kaivannonselkä, Teerimäki Huutijärvellä, Pakkalanjärvi sekä Tervaniemenlahti Kuhmalahdella.
– Esimerkiksi Teerimäki on keväisin monien lajien suosima peltokosteikko, joka kuivuu kesän mittaan. Muuttolinnuille se on hyvä ja suojainen lepopaikka.
Ryhmään Pesimäalueet: kosteikot, lintuvedet ja muut kuuluvat Kuhmalahdelta Maljastensalmi, jossa pesivät muun muassa ruskosuohaukka ja kaulushaikara, sekä Lieska-Marttalansaari. Pälkäneeltä nimettyjä arvokkaita pesimäalueita ovat Kukkolan Vähäjärvi, Pälkäneveden Kuulialanlahti sekä Kukkia kokonaisuudessaan.
Näistä alueista Kangasalan lintujärvet ja Kukkia-järvi ovat Pirkanmaan ainoat kansainvälisesti arvokkaiksi nimetyt lintualueet eli IBA-alueet. Kaivannonselkä on määritelty kansallisesti merkittäväksi eli FINIBA-alueeksi.
Yhdyskuntalajien alueet
MAALI-projektissa ei rajattu tarkasti sitä, minkä kokoisia arvokkaiden lintualueiden pitää olla.
– Liian suuria alueita ei kannata nimetä, mutta ei ihan pieniäkään. Yleensä valitut alueet ovat mahdollisimman monen lajin suosimia lävähdys- tai pesintäpaikkoja, mutta harvinaisten yhdyskuntalajien pesimäpaikat ovat poikkeus. Sellainen voi olla vain yksi pieni karikko, mikäli siellä pesii riittävästi saman lajin lintuja, Jukka T. Helin selvittää.
Pälkäneen ja Kangasalan arvokkaita yhdyskunta- eli kolonialajien alueita ovat Längelmäveden Haraluodot, Roineen Rissansaaret, Vähätsaaret Pälkäneveden Kukkolanselällä sekä Mallasveden Pajukarit.
Esimerkiksi Rissansaarten alue on vain 1 hehtaarin ja Pajukarit 1,3 hehtaarin suuruinen alue, mutta kummallakin pesii 20–25 selkälokkiparia.
Rissansaaret, Vähätsaaret ja Pajukarit ovat FINIBA-alueita.
