Digitaalisuus ja globaalit maailmanmarkkinat muuttavat maailmaa nopeasti. Yrittäjien tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja Heikki Lindevall ravisteli Nuijan tiistaisessa yrittäjäillassa pälkäneläisyrittäjiä huomaamaan muutoksen.
– Muuttuvassa maailmassa on sopeuduttava, muuten ei selviä hengissä.
Menestysresepti on asioiden tekeminen uudella tavalla. Menestyvän yrityksen on oltava strategisesti liukas: jos yksi ei toimi, on kokeiltava rohkeasti toista.
– Vanhassa maailmassa yritykset miettivät tuotantoa ja tuotteita. Nyt yritykset eivät synny tuotteiden, vaan asiakkaiden ympärille.
Menestyvät yritykset jalkautuvat asiakkaiden luokse ja kehittävät tuotteita yhdessä asiakkaiden kanssa. Ne satsaavat osaamiseen, kehittämiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin.
Vanhassa tuoteorientoituneessa maailmassa toimi yritysten välinen ravintoketju: suuri yritys ruokkii keskisuuria, jotka ravitsevat pien- ja mikroyrityksiä. Uuden ajan menestyjät eivät ole riippuvaisia ravintoketjuista.
– Niillä on omat tuotteet, korkea jalostusaste ja hyvät markkinointitaidot. Ne ovat oppineet markkinoimaan ja toimineet koko ajan kansainvälisillä markkinoilla. Ne ovat löytäneet paikkansa maailmassa sopeutumiskykynsä vuoksi.
Samanlaiset käyvät hintasotaa
Vaikeasti ennustettavassa globaalissa talouselämässä voi törmätä perhosefektiin: perhosen siipien räpäytys riittää aiheuttamaan myrskyn toisella puolella maailmaa.
– Mullistava liikeidea muuttaa koko liiketoiminnan hetkessä, Heikki Lindevall sanoo.
Myös suljettavat tavaratalot ja toiselle puolelle maailmaa siirrettävät tehtaat kuuluvat vaikeasti ennustettavaan nykymaailmaan.
Finanssikriisin jälkimainingeissa kärvistelevä Suomikin on lastu globaaleilla laineilla. Heikki Lindevall kaipaa Suomeen riskinottokykyä ja yrittäjähenkeä, uskallusta kokeilla ja epäonnistua.
– Muutosta saavat aikaan sopeutumattomat ihmiset, joilla on syvää osaamista. Innovaatiot syntyvät erimielisyyksistä, samanlaiset käyvät keskenään hintasotaa. Meidän olisi myös päästävä suomalaisesta kateudesta. Meillä ei saisi menestyä, eikä ainakaan näyttää sitä.
Rahalla ei ole isänmaata
Suomalaiset eivät pärjää kaupittelemalla toisilleen tai palvelemalla toisiaan, vaan myymällä maailmalle.
– Suomalaisten elintaso rakennetaan venäläisten, saksalaisten ja brittien selkänahasta, Heikki Lindevall sanoo.
Maailmalle pitäisi viedä entistä pidemmälle jalostettuja tuotteita, mutta Nokian romahduksen jälkeen jalostusaste on romahtanut.
– Vuonna 1995 viedyn tavaran keskikilohinta oli yksi euro. Keskihinta käväisi 2,1 eurossa vuonna 2008, mutta nyt on pudottu 1,7 euroon. Emme ole korkean teknologian maa, vaan viemme edelleen puuta ja selluloosaa, Lindevall sanoi.
– Vientiyrityksiä on 8000, mutta niitä pitäisi olla 30 000.
Globaaleilla markkinoilla Suomi häviää sekä palkka- että verokilpailun. Siksi työpaikat karkaavat edullisempiin maihin.
– Rahalla ei ole isänmaata. Yritykset siirtyvät sinne, missä toiminta on liiketaloudellisesti kannattavinta.
Elintaso tulee laskemaan
Globaalit pelisäännöt jylläävät kaikkialla. Suomalaisrakennuksilla puhutaan viroa ja venäjää, ja intialaiset röntgenlääkärit tutkivat ruotsalaissairaalassa otetut röntgenkuvat.
– Emme voi tälle kehitykselle mitään, joten kannattaa sopeutua, Heikki Lindevall sanoo.
Hän piti uhanalaisimpana yritystyyppinä alihankintakonepajaa.
Maantielanoja ja lumiauroja Luopioisissa valmistava Hannu Soukkio ihmetteli, miten yhtälö toimii.
– Me pienyrittäjät yritämme työllistää suomalaisia, vaikka Virosta saisi tekijät puoleen hintaan ja Latviasta vielä halvemmalla. Pitäisikö meidän ruveta palkkaamaan ulkomaalaisia ja jättää suomalaisten työllistäminen kunnille?
Heikki Lindevall ennusti, että työelämän pelisäännöt ja myös palkkakustannukset menevät uusiksi.
– Elintaso tulee laskemaan rajusti. Niin palautetaan kansainvälinen kilpailukyky. Nykyinen malli ei ole kestävä, sillä elämme velaksi. Olemme rakentaneet sellaisen Suomen, jolla ei enää ole olemassaolon oikeutusta.
Hänen mielestään Suomen on vääjäämättä purettava jäykkiä rakenteita.
– Ammattiyhdistysliike keskittyy puolustamaan työssä olevien etuja niin, että työpaikat menevät alta.
Lindevallin mielestä Suomessa operoimista hankaloittaa myös liiallinen sääntely.
– EU-direktiivit ovat ohjeiden luonteisia, mutta meillä niistä laaditaan alkuperäistä tarkoitusta tiukempia lakeja.
Kuljetusliikettä johtava Virpi Pohjola epäili, että hänen alallaan työvoiman saatavuus hankaloituu ja palkkakustannukset nousevat, kun kaikkien kuskien pitää suorittaa syksyyn mennessä direktiivikoulutus.
– Ulkomaisia kilpailijoita koskee sama sääntelyä, mutta muualla sitä ei noudateta. Mutta ei poliisi meilläkään osaa kysyä liikennelupia, sillä tavara- ja henkilöliikenteessä toimii tuhat yritystä, joilla on verot maksamatta.
Seppo Kääriäinen pohti, voisiko julkisella sektorilla olla selviytyjiä – ja voisiko Pälkäne olla kuntamaailman menestyjä. Heikki Lindevall epäili, että hallintohimmeleistä on muodostunut Gordionin solmun kaltainen umpisolmu, joka ei aukea kuin miekalla.
