Mistä asioista lapset ja nuoret unelmoivat ja mikä tekee heidät onnellisiksi? Mikä jännittää ja mitä he odottavat tulevaisuudelta? Millaista on olla aikuinen?
Näitä asioita kysyttiin lapsilta ja nuorilta Luopioisissa, ja näin syntyi esitys Minusta tulee isona.
Esitys on osa Metropolia -ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevan Noora Virtasen projektiopintoja.
– Minua kiinnostivat lasten haaveet, harrastukset ja ajatukset tulevaisuudesta tällä alueella Noora Virtanen kertoo.
Työ alkoi esikouluikäisten kanssa tehdyistä draamallisista tehtävistä. Sen jälkeen Virtanen lähetti kyselyn kouluikäisille. Lopulta hän saattoi materiaalin Anna Tapion koulun teatterikerholaisille, jotka lisäsivät vielä omat kommenttinsa.
Noora Virtanen työsti materiaalia yhdentoista teatterikerholaisen kanssa valmiiksi, ja esitys vietiin lavalla läpi neljä kertaa. Loppuhuipennus nähtiin perjantaina 23.5. Kuohijoen Kylä-Mukkulan näyttämöllä.
Rehellisesti toiveista ja peloista
– Hauskaa ja sekoa, kertovat innostuneet teatterikerholaiset projektin tekemisestä.
Myös yhteiset taksimatkat mainittiin ikimuistoisina. Anna Tapion koulu on kustantanut teatterikerholaisille projektiin liittyvät matkat.
– Ryhmäytyminen on ollut mielestäni hienoimpia saavutuksia, Noora Virtanen hymyilee ylpeänä.
Myös ryhmäläiset nostavat yhdeksi ykkösasiaksi tutustumisen uusiin ihmisiin; sellaisiin, joiden kanssa ei välttämättä muuten olisi ollut tekemisissä.
Projekti on myös kasvattanut oppilaiden itsevarmuutta ja uskoa unelmiin. Moni haaveileekin näyttelemisestä myös tulevaisuudessa, joko ammattina tai muun työn ohella.
Lavalla oppilaat kertovat rehellisesti omista peloistaan ja haaveistaan.
– Aluksi avautuminen oli vaikeampaa, mutta kun porukka muodostui yhtenäisemmäksi, oli helpompi puhua, he kertovat.
– Meillä on hyvä porukka ja mahtava ryhmähenki, he ylistävät.
Näyttelemisen lisäksi tulevaisuuden unelmiin kuuluvat muun muassa perhe, asuminen ulkomailla, lemmikki ja yllättävän moni myös tietää jo, mitä työtä haluaisi tulevaisuudessa tehdä.
Ekaluokkalaisista ysiluokkalaisiin kaveruus ja ystävyys nousivat merkittävimmäksi onnellisuutta tuottavaksi asiaksi.
Tilaa improvisaatiolle
Minusta tulee isona ei ole varsinainen näytelmä, vaan esitys, jossa ei ollut valmiiksi kirjoitettuja repliikkejä, vaan siihen jätettiin tilaa improvisaatiolle.
Porukka osasi luontevasti heittäytyä tilanteisiin ja kertoa ajatuksiaan elämästä ja tulevaisuudesta suoraan sydämestä, olla lavalla myös haavoittuvia. Aitouden he toivovat jäävän myös katsojien mieleen.
Näyttämöllä nähtiin viiksekkäitä tyttöjä ja poika korkokengät jalassa. Esiintyjät kertovatkin projektin opettaneen, että kaikki saavat olla omanlaisiaan, eikä kaikkea tarvitse ottaa aina niin vakavasti.
Ja ennen kaikkea, mitään unelmaa ei kannata haudata, koska kaikki on mahdollista. Tämän myös Noora Virtanen toivoo ryhmäläistensä muistavan.
Virtanen on aiemmin toiminut draamaopettajan sijaisena Anna Tapion koulussa. Sijaisuus vahvisti halua opiskella teatteri-ilmaisun ohjausta.
– Noora on ihana, ihan paras! oppilaat ylistävät ohjaajaansa.
Noora Virtaselle projekti on ollut hyvin tärkeä.
– Olen saanut ja oppinut tästä todella paljon. Olisin halunnut mukaan vielä vanhukset, kertomuksia siitä, millaisia ovat olleet heidän tulevaisuudenhaaveensa aikanaan, Noora sanoo.
Se aihe jää odottamaan tulevaisuutta, kun Noora jättää ryhmälle ja projektille haikeat hyvästit.
