1960-luku kääntää väistämättä vanhoja arvoja ylösalaisin myös hämäläisen kirkonkylän rauhassa. Topeliaaniset perhearvot joutavat nurkkaan, nyt on aika mullistaa yhteiskuntaa.
Pankinjohtajan tytär kääntyy taistolaiseksi. Kangasalla syntyy yllättävä kulttuuriselkkaus, kun kirjailija Hannu Salama vierailee paikkakunnalla esittelemässä tuoretta romaaniaan Juhannustanssit ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja keskeyttää tilaisuuden. Ja kaiken lisäksi Kangasalle on syntymässä rokkiyhtye!
Ramppi-teatterin uusi näytelmä Aavan meren tuolla puolen ei nimestään huolimatta ole iskelmäkavalkadi vaan kipeän, polttavan, rosoisen, vapaudesta riemuitsevan 1960-luvun kuvaus. Aulis Aarnion kirjoittaman näytelmän ohjaa Ahti Jokinen ja musiikkidramaturgina toimii Eero Pekkonen.
Näytelmän ensi-ilta on Kangasalan kesäteatterissa tiistaina 10.6. kello 18.
Paluu kotikylään
1960-luvun epookki sivuaa raskaita teemoja kuten poliittisia murhia ja Tsekkoslovakian miehitystä. Aavan meren tuolla puolen ei ole kepeä näytelmä, mutta suurta murrosta käsitellään silti usein huumorin keinoin. Uuden ja vanhan, kotimaisen ja vieraan, maalaisen ja kaupunkilaisen kohtaamisiin liittyy sekä naurua että kipua.
Näytelmän alussa Ruotsiin asettunut Jouko (Mikko Nikkanen) palaa Kangasalle, kotikylään. Vanhoja kavereita on mukava tavata, mutta maalaisuudessa on harmillisiakin puolia. Kyläkaupasta ei saa oikeaa kahvimerkkiä eikä edes mieleistä vessapaperia, vaikka kauppias Unto (Jarmo Salo) vakuuttelee, että huomenna tulee, huomenna tulee.
Ja nuori nainen nimeltä Arja Autio, jonka katseen Jouko kohtaa kylänraitilla – kohtaako hän Arjaa enää muuten?
Kangasalle kesää viettämään tulee myös kaupunkilainen Keskitalon uusperhe, jolla on Mirjami-rouvan kautta yhteys paikkakuntaan. ”Paremman väen” mukana seuraa muutakin kuin jälleennäkemisen iloa, sillä kateus hiipii kantapäillä.
Uudistukset tuovat kylään elämää: pankinjohtajan kuistilta seurataan kulmakarvoja kohotellen, kun naapuriin Lehtiselle tuodaan televisiota puolen kylän voimin. Mutta kaupan Hanna (Päivi Koskela) kimmastuu, kun sähköinen silmä maailmaan avautuu työmiehen perheessä ennemmin kuin kauppiaan talossa.
Tosin kapine on vasta saatu kovalla touhulla käynnistymään, kun Sylvi Lehtinen (Pirjo Turunen) on jo valmis luopumaan siitä: – Mää en kyllä tommosta toosaa kattele!
Sieltä sattuu näet kuulumaan ensimmäisenä ylimääräinen uutislähetys: presidentti John F. Kennedy on ammuttu Texasissa.
Katoaako vanha maailma?
Kaikki eivät välitä lähteä täysillä mukaan vuosikymmenen kuohuihin. Aution vaatimaton räätäliperhe luottaa mieluummin perinteiseen arvomaailmaan. Tosin tärkein sarka on viljelty valmiiksi, kun molemmat lapset ovat löytäneet
vihreän oksan – Antti (Mika Eerola) valmistelee väitöskirjaa ja Arja (Laura Parviainen) lähtee opiskelemaan ulkomaille.
Jos ei muuten niin heidän kauttaan Arvo ja Aino Autio (Jussi Saari ja Marja-Liisa Niittynen) kohtaavat murroksen tuulet.
Mutta jokin tässä modernissa tekniikan, aatteiden, raja-aitojen murskaamisen vuosikymmenessä ei sovi vanhan räätälin ajatusmaailmaan. Arvo Autio muistaa ne ajat, kun kahdeksan tunnin työpäivä ja omistusoikeus mökkiin olivat Kangasalan työväen suuria unelmia. Autio uskoo yhä arvoihin, jotka hänen nuoruudenpäiviensä suuruus, agitaattori Vatanen latasi. Mutta merkitsevätkö ne enää mitään, kenellekään?
Myöskään Lehtis-Ville (Hannu Kylä-Laaso), luotettava työmies ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja, ei välittäisi liioista uudistuksista. Hän hankkii kyllä vaimonsa tahdosta television, mutta muuten radikalisoituva yhteiskunta arveluttaa.
Mutta minkäs teet, kun rokki soi kilpaa tangon kanssa, nuorten naisten hameet sen kuin lyhenevät ja saapikkaanvarret pitenevät, autolautat kuskaavat siirtolaisia Ruotsin ja Suomen väliä, ja televisio tuo sodat, poliittiset murhat ja muut maailman kauhut suoraan olohuoneisiin.
Mikään ei vaan ole kuin ennen.
