27-vuotias Taneli Rajamäki poimii maasta vuohenputken lehden ja vie sen kokonaisena suuhunsa. Hän pureskelee lehteä pitkään ja hartaasti, analyyttisen vakava ilme kasvoillaan. Seuraavaksi suuhun katoaa voikukannuppu, maitohorsman latva ja pala mesiangervon punaista lehtiruotia.
– Ei hassumpia, hän toteaa hetken kuluttua. – Ihan ruoalta nämä maistuvat.
Rajamäki ei ole eilisen teeren poikia mitä tulee villivihannesten ruokakäyttöön. Jokin aika sitten hän valmisti jäkälistä puuroa.
– Noh, jäkäläpuuro on yksi syy miksi olen täällä, Rajamäki naurahtaa. – Puuro ei nimittäin ihan maistunut siltä, miltä olin sen toivonut maistuvan. Toivonkin saavani täältä maustamisvinkkejä ja ideoita resepteihin.
Vuohenputki ei lopu kesken
Kangasalan Äijälä-talon ympäristössä järjestetyn villivihanneskurssin osallistujamäärästä päätellen ennen lähinnä hätäravintona käytettyjen villivihannesten ruokakäyttö on tätä nykyä suuressa suosiossa. Ekokumppanit Oy:n ja Kangasalan kunnan ympäristönsuojelun järjestämällä retkellä oppaina toimivat keruutuotetarkastajat Venla Törmä ja Päivi Mattila, jotka molemmat saivat opastettavikseen omat ryhmänsä.
Törmä kertoo, että parasta aikaa villivihannesten keruulle Etelä-Suomessa on toukokuun alusta kesäkuun alkuun.
– Mutta älkää pelätkö, että luonto satonsa siihen lopettaisi. Esimerkiksi vuohenputki pukkaa uutta kasvustoa läpi kesän. Heinäkuussa voi kerätä vuohenputken lisäksi maitohorsman- ja ruusunkukkia. Pienempiä määriä syötäviä lehtiä voi löytää vielä elo–syyskuullakin.
Yleisesti ottaen villivihannesvalikoima muuttuu ja supistuu kesän edetessä. Vanhemmiten kasvien lehdet kovenevat ja kitkeröityvät, ja kasvitaudit voivat iskeä niihin.
Paras villivihannesten keruusää on kuiva ja aurinkoinen. Lehdet ovat parhaimmillaan aamupäivällä, jolloin auringossa koko päivän paahtuneiden lehtien ravinnepitoisuudet ovat laskeneet. Kukat puolestaan on hyvä poimia keskipäivän tienoilla.
Törmä muistuttaa, että villivihannesten poimintaa autoteiden varsilta tai torjunta-aineilla käsitellyiltä pellonpientareilta kannattaa välttää.
– Toisaalta harva meistä tietää, mistä kaupassa myytävät vihannekset on poimittu. Itse syön villivihannekset sellaisinaan. Omasta mielestäni esimerkiksi kaupan pitkälle käsitellyissä ruoissa on epäilyttäviä ainesosia enemmän kuin villivihanneksissa.
Villivihannesten tunnistamisessa tulee kuitenkin olla tarkkana. Esimerkiksi koiranputken lehtiä ei saa käyttää salaattina, ellei kasvia osaa erottaa myrkkykeisosta ja myrkkykatkosta, jotka ovat kummatkin myrkyllisiä. Tiedetäänpä kuuluisan toisinajattelijan, Sokrateen, joutuneen nauttimaan myrkkykatkosta tehtyä juomaa ja kuolleen siihen.
Valitse 500 voikukkalajista
Taneli Rajamäki pohtii, voisiko maitohorsman varsia paistaa pannulla. Törmä nyökyttelee ja sanoo, että monet villivihannekset ovat varsin herkullisia lämpiminä.
– Voikukan nuppuja voi paistaa tai kiehauttaa, jolloin ne muistuttavat maultaan ja koostumukseltaan ruusukaalia. Maitohorsmien nuoret versot sen sijaan maistuvat keitettyinä parsalta.
Jos voikukalle ominainen vahva maku epäilyttää, kannattaa nuput poimia silloin, kun ne ovat vielä kiinni kasvin lehtiruusukkeissa. Kitkerää maitiaisnestettä sisältävän lehtiruodin voi myös jättää käyttämättä.
– Suomessa kasvaa 500 voikukkalajiketta, joista osa on kitkerämpiä ja osa miedompia. Jokainen löytää maistelemalla varmasti omat lempilajinsa, Törmä uskoo.
Aamupala nautitaan koiralenkillä
Vaikka useimmat Törmän vinkeistä ja resepteistä ovat kurssilaisille uusia, on joillakin jo ennestään kokemuksia villivihanneksista. Yksi kehuu kuusenkerkkien tekevän munakkaasta ”törkeän hyvää”, toinen sanoo tekevänsä vappuisin voikukkasimaa ja kolmas uskoo pysyneensä koko vuoden terveenä nokkosen ansiosta. Eräs iloitsee säästävänsä aamuisin aikaa, kun ennen koiralenkkiä ei enää tarvitse syödä aamupalaa.
– Kuinka mukavaa onkaan lenkkeillä koiran kanssa ja samalla napsia aamupala polun laidalta, hän toteaa silmät säihkyen.
Ruoan lisäksi villivihanneksia suositaan lääkkeinä tai kehoa ja mieltä vahvistavina kuivayrtteinä.
– Kuivattu nokkonen sisältää paljon rautaa, kalsiumia ja muita kivennäisaineita. Sitä voi lisätä viherjauheena mihin tahansa ruokaan. Suosittelen kuivaamaan nokkosta talveksi ja nauttimaan sitä vaikka kuuriluontoisesti, jos pimeys alkaa uuvuttaa.
Yleisesti ottaen villivihannekset ovat kaupan vihanneksia huomattavasti ravintorikkaampia. ”Superfoodit” nokkonen ja voikukka päihittävät ravinteikkuudessaan mennen tullen pinaatin ja viljellyt salaatit. Nokkosella on myös virtsaneritystä ja ruoansulatusta lisäävä vaikutus.
Poimulehteä, maitohorsmaa, vadelmaa ja siankärsämöä käytetään tasapainottamaan hormonitoimintaa.
– Varsinkin poimulehti on tunnettu naistenvaivakasvina, ja sillä on ehkäisty muun muassa kuukautiskipuja, Törmä vinkkaa.
Raikastavaa mehua vadelmanlehdistä
Kesän helteissä Törmä raikastaa oloaan mustaherukan- ja vadelmanlehtimehulla. Sen valmistaminen on helppoa. Lehtien päälle kaadetaan ruokalusikallinen sitruunahappoa ja sopiva määrä kiehautettua vettä. Vuorokauden jälkeen lehdet siivilöidään pois ja nesteen joukkoon lisätään sokeria.
Onnistuu maukkaista villivihanneksista myös teen valmistaminen.
– Etelä-Euroopassa lehmuksenkukkatee on supersuosittu juoma. Maitohorsmanlehtitee puolestaan korvaa makunsa puolesta oivallisesti perinteisen mustan teen.
Maitohorsmalla on myös limakalvoja ja haavoja supistava vaikutus. Venäjällä siitä on valmistettu kurlausvesiä, ja Inkerinmaalla metsää poltettiin aikoinaan, jotta horsma kasvaisi paremmin.
Lue lisää villivihanneksista, rohdoista ja ruoista: www.yrttitarha.fi.
