Alireza Abdalilla, 21, oli edessään hieno viikonloppu. Edessä oli Kokoomuksen uuden puheenjohtajan ja Suomen pääministerin äänestys.
– Kannatan avoimesti Jan Vapaavuorta, mutta en pety, vaikka Paula Risikko tai Alexander Stubb valittaisiin. Tuloksesta huolimatta juhlitaan, fiilisteli Abdali perjantaina.
No, valkoinen superleveä hymy ja Stubb sieltä tuli, tiedämme nyt.
Abdali tuntuu olevan erittäin innoissaan kaikesta, mikä häntä kohtaakin. Eduskuntaehdokkuus meni sivu suun, mutta nuoren miehen hymy ei hyydy siltikään. Paikan nenän edestä nappasi Mika Ollila, 53. Abdali veikkaa karsiutumisensa syyksi nuorta ikäänsä ja kokemattomuuttansa.
– Pidän itseäni maailman onnekkaimpana ihmisenä ja näin tämän kuuluikin mennä. Ajattelin kansanedustajuutta todella paljon ja sitä olenko valmis ja pystynkö haastamaan muita eduskunnassa olevia. Mutta niin sitä pitää pohtiakin ja epäillä, Abdali kertoo.
Abdalilta kysyttäessä onko hän kokoomuslaisena liberaali vai konservatiivi, hän on kahden vaiheilla. Hän kertoo arvostavansa perhettä ja tasa-arvoa, eikä liberalismi pelota häntä. Taloudellisessa hän kokee olevansa liberaali ja kannattaakin vapaakauppaa sekä työnteon helpottamista.
Abdali on kokoomushenkisesti yrittäjyyden puolella. Hän tulee yrittäjäperheestä ja kertoo haluavansa todistaa, että muutokselle on mahdollisuus. Kokoomuslaisuus tuli häneltä luonnostaan ja ajan myötä tyytyväisyys puoluevalintaan on kasvanut entisestään.
Kotona Kangasalla
Alireza Abdali ei ole tänä kesänä töissä, mutta kalenteri on silti täynnä Kangasalan kunnanvaltuuston ja Pirkanmaan kokoomusnuorten menoja. Eduskuntaehdokkuudesta luopuminen vapautti hänet.
– Nyt on sellainen fiilis, että voisin tehdä mitä vain. Jossain vaiheessa ulkomaille opiskelemaan lähteminen on myös mielessäni.
Abdali tuntee itsensä jopa enemmän kangasalalaiseksi kuin suomalaiseksi. Hän on asunut Kangasalla vuodesta 2008 lähtien ja kunta on hänelle selkein koti, mikä hänellä on koskaan ollut. Abdali muutti Suomeen Iranista vuonna 2003.
Kangasalla on siis tärkeä rooli Abdalin elämässä, eikä hän aio luopua siitä tulevaisuudessakaan. Tulevaisuus on kuitenkin avoinna ja muutto pois paikkakunnalta on oletettavaa.
– En halua poistaa nimeäni Kangasalan listalta. Toivon, että voin pitää Kangasalasta kiinni.
Kangasalla hänen mukaansa on lisättävä kunnan vetovoimaisuutta niin verotuksellaan, hyvinvoinnillaan ja maineellaan. Tiettyä kehityslistaa nuori mies ei myönnä omistavansa, mutta haluaisi olla kaikessa mukana. Kehitettäviä asioita riittää ja eteenpäin on mentävä.
Juuri ylioppilasjuhlansa juhlinut Abdali suuntaa seuraavaksi Parolaan suorittamaan asevelvollisuuttaan. Kunnianhimoista nuorukaista harmittaa, ettei hän ehdi panostaa armeijaan niin täysillä kuin haluaisi. Puolen vuoden asepalveluksen jälkeen hän toivoo pääsevänsä takaisin kotiin politiikan ja pääsykokeiden pariin.
– Minulla ei ole aikaa hukattavana, mikä kyllä kuulostaa näin nuoren suusta hölmöltä, Abdali nauraa.
Me ollaan tulevaisuus
Vanhemmat ovat kannustaneet Abdalia eteenpäin politiikassa ja Abdali kokeekin vanhempien esimerkin merkitsevän nuorten poliittisessa kiinnostuneisuudessa paljon.
Hän kertoo, että on saanut monia muitakin nuoria kiinnostumaan politiikasta esimerkiksi Pirkanmaan kokoomusnuorten uusien illoissa ja rekrytointitilaisuuksissa. Hänen mukaansa on tärkeää kysyä itseltään mitkä asiat ovat kotikunnassa hyvin ja mihin tarvittaisiin muutosta. Gandhia siteeraten Abdali kehoittaa jokaista olemaan se muutos, jonka haluaa itse nähdä. Gandhin jälkeen Abdali siteeraa ex-räpartisti Pikku G:tä, joka muuten oli Keskustan eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2007.
– ”Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus” ja siksi meidän on tärkeää vaikuttaa asioihin. Mitä aiemmin lähtee mukaan vaikuttamaan, sitä aktiivisempi osa siitä tulee elämää. Koskaan ei ole liian myöhäistä kiinnostua vaikuttamisesta, ja itsekin innostuin mukaan vain pari kuukautta ennen kunnallisvaaleja. Suomalaiset kokevat äänioikeutensa velvollisuutena, eivätkä niinkään oikeutena.
Abdali arvostaa Suomea poliittisena ympäristönä. Hänen mukaansa suomalaisilla on avoin asenne ja ketä vain kuunnellaan. Vaikka luokkasodasta puhutaan, sitä ei todellisuudessa ole. Pääministerillä ja tavallisella kansalaisella molemmilla riittää kuulijoita. Kuitenkin Abdalia mietityttää hänen oma poliittinen asemansa ulkomaalaistaustaisena Suomessa.
– Olen miettinyt tuleeko kulttuuri, kieli tai taustani jossain vaiheessa vastaan. Koen kuitenkin, että minulle on ulkomaalaistaustastani hyötyä. Se, että tulen toisesta kulttuurista tekee minusta juuri minut.
