Rakennuskonservaattori Hanna Tuominen on viettänyt alkukesän tiiviisti Aholinin tuulimyllyllä Onkkaalassa. Tuominen tekee myllystä kuntoarviota ja kunnostussuunnitelmaa myllyn omistavalle Pälkäne-Seuralle. Museoviraston rahoittama työ jatkuu kesäkuun loppuun saakka.
– Mielenkiintoinen kohde, hän tiivistää urakkansa.
VPK:n mäellä seisova tuulimylly on ollut museokäytössä peräti 1930-luvulta saakka. Pälkäneen Museoyhdistys kokosi tuolloin myllyyn talonpoikaisesineitä museokokoelmaksi. Pälkäne-Seura on jatkanut samaa työtä.
Mylly siirrettiin nykyiselle paikalleen lähelle Koulutien vartta vuonna 1963 VPK-talon laajennusosan tieltä. Mylly on edelleen museokäytössä ja kävijöille avoinna kesäisin heinäkuussa.
Hanna Tuomisen tehtävänä on selvittää myllyn peruskunto ja pohtia, miten pärevuorausta voidaan kunnostaa ja hoitaa.
– Myllyn runko näyttää olevan hyvässä kunnossa. Ongelmakohtia ovat ainakin pärevuoraus ja rakennuksen katto, konservaattori selvittää.
Päreitä on myllyn vuorauksena useampi kerros. Ylin ja uusin kerros on naputeltu vanhojen päreiden päälle.
– Selvitän kuinka monta kerrosta päreitä on, ja miten vahingoittuneita kohtia voidaan paikata, Tuominen pohtii.
Tamperelainen Hanna Tuominen on valmistunut rakennuskonservaattoriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta vuonna 2010. Pälkäne on hänelle tuttu paikkakunta, sillä hän on työskennellyt opiskeluaikanaan Pyhän Mikaelin kirkkoraunioilla. Tuominen on tehnyt myös kuntoarvion ja kunnostussuunnitelman Pälkäne-Seuran Salimäen talomuseon päärakennuksesta Myttäälässä.
– Heinäkuussa työskentelen jälleen rauniokirkolla, hän kertoo.
Rakennuksen käyttö museotilana sopii konservaattorin mielestä vanhalle myllylle hyvin.
– Käyttötarkoitus ei vahingoita rakennusta, Tuominen vakuuttaa.
Vahinkoa aiheuttavat sen sijaan voimakkaat tuulenpuuskat, myllyn ylle kaartuvat puiden oksat sekä ilkivalta.
– Kevään aikana myllyllä on irroteltu seinäpäreitä ilkivaltaisesti, pahoittelee Pälkäne-Seuran puheenjohtaja Anna-Mari Henriksson-Helmikkala.
