Eläimet kokoontuvat Taidepappilaan

Kuhmalahden Taidepappilassa vietetään taidekesää 43. kertaa. Tänä vuonna mukana ovat muun muassa Paula Blåfield, Anssi Kasitonni, Jukka Tuominen ja Magdalena Åberg. Näyttely on avoinna 28.6. – 10.8.2014.

Eläimellistä menoa on näyttely monenlaisen erilaisen taiteen ystäville, sillä mukana on niin grafiikkaa, maalauksia kuin keramiikkaakin. Yhtenä taidekesän kulmakivenä mukana ovat tietenkin myös Teemu Luodontutuksi tulleet pyöreähköt keramiikkaeläimet.

Ikkunassa roikkuu pupu laskuvarjoineen.

Taidepappilan taikaa

Kuhmalahden Taidepappila leviää näyttelytilana sisätiloista pihapiiriin. Taidepappilassa pistäytyvän nopea retki saattaa venyä helposti pidemmäksi, kun jokaiseen pensaaseen kurkistaa.

─ Taidepappila on erilainen, rennompi taidepaikka. Teoksiin saa koskea eikä kliinistä fiilistä tule. Täällä taide on luonnontilassa, maalailee taitelija Jukka Tuominen, joka on osallistunut taidekesään useasti, mutta viime kerrasta on vierähtänyt jo kuusi vuotta. Tuominen palaa mielellään takaisin Kuhmalahteen.

─ Täällä katsoja löytää katsottavaa itse. Teoksia voi olla vaikkapa puissa ja ne löytääkseen joutuu käyttämään silmiään.

Taidepappila on kutsunut ihmisiä vuodesta toisesta ilotteluun. Näyttelyn pääjärjestäjä Teemu Luoto ja Jukka Tuominen kertovat, että Tuomisen taidekappeli -tilateoksessa on jopa menty naimisiin.

─ Oli Taidepappilan yö ja taideteokset oli valaistu spottivaloin. He, nykyinen pari, olivat sopineet tunnistavansa toisensa punaisista kukista. Täällä kaikkien ihmisten keskellä he näkivät toisensa. Luonnollisesti häät järjestettiin sitten täällä. Pappilaan laitettiin disko ja kukkien punaisuus toistui morsiamen mekossa.

Teemu Luodon teoksissa yhdistyvät eläimet ja ihmiset.

Paikka jokaiselle

Tuominen on toiminut Teemu Luodon apuna teosten ripustamisessa. Miehet ovat pitäneet huolta näyttelyn yhteneväisyydestä ja siitä, että jokaiselle teokselle löydetään niiden ansaitsema ja tarvitsema paikka.

Sellainen paikka on löydetty monialataitelija Anssi Kasitonnin hirvivideolle autotallista. Kasitonnin videossa kekkaloi hirven nahasta ja täytetystä päästä rakennettu hirvi. Hirven sisällä ovat sarjakuvapiirtäjä Ville Pirinen ja muusikko Kusti Vuorinen.

─ Hirvivideoni sanomaa on kyselty useasti. Ei sillä sellaista taida olla,

Kasitonni sanoo mietittyään pitkään.

─ Siitä piti tulla surullinen, mutta niin ei tapahtunut. Eihän se hirvi pysy edes pystyssä. Kun Ville ja Kusti käppäilevät metsässä, näkeehän siitä viidessä sekunnissa, ettei se hirvi ole aito. Näyttää se hyvältä silti.

Video kuvattiin päivässä. Materiaalin kuvattuaan Kasitonni aloitti sopivan ääniraidan etsimisen. Taustalla kuullaan amerikkalaisen 50-luvun hirvidokumentin ääniraita, mikä sopii Kasitonnista kuvaan vähän liiankin hyvin.

Lopussa hirvi saa kauhean sairauden ja kuolee. Ei kuulosta kovin hilpeältä.

Eläimellistä menoa -näyttelyssä nähdään monialataitelija Anssi Kasitonnin hirvivideo.
Taustalla itse taidepappila.

Korppeja ja päättömiä pupuja

Jukka Tuomisen maalauksien toistuva elementti on mustanpuhuva korppi. Hänen mukaansa korppi on älykäs, eikä synkkä lintu.

─ Korpit sopivat mustavalkoharmaaseen värimaailmaani. Korppeja on joka kulttuurissa ja ne toimivat sanansaattajina kuolleilta.

Kuolema. Se kuulostaa toistuvan taidekesän teoksissa.

Magdalena Åbergin eläimet puolestaan ovat nyljettyjä tai kuolleita.  Myös taidekesään osallistuvan Samuli Heimosen teoksissa puput ovat päättömiä.

─ Niissä pupuissa on kuitenkin mukana huumoria. Voi olla, ettei niillä ole päätä, mutta pään varjo silti, nauraa Luoto.

Tämän kesän taidenäyttelyn nimi on Eläimellistä menoa, joka kuulostaa menevältä ja riemukkaalta. Taiteilijoiden mukaan pappilan taidekesä ei todellakaan sorru synkkyyteen. Eläimellistä menoa on hauska, leikkimielinen ja poikkeava näyttely, kertoo Tuominen.

─ Tekotapa vaikuttaa paljon teoksen tunnelmaan aiheesta huolimatta. Ehkä eläinten kautta on helpompi käsitellä elämän tummempiakin sävyjä, tuumii Jukka Tuominen.

─ Aina siihen ei anneta lupaa. Aikanaan Pikku Kakkonen kielsi minulta eläimen kuoleman ohjelmassani. Teinkin sitten linnusta invalidin, Luoto muistelee.

Kesän parasta aikaa

Näyttely aukeaa vasta kesäkuun lopulla, sillä alkukesästä kenelläkään ei oikein ole aikaa vierailla pappilassa, kertoo Luoto. Taidekesä jatkuu kuitenkin elokuulle, jolloin illat ovat jo vähän pimenneet ja tunnelma näyttelyssä muuttuu hiukan luonnon myötä.

Toisille Taidepappilassa vieraileminen on joka kesän juttu. Luodon mukaan suvusta saattaa näyttelyssä kävijöitä olla jo kolmannessa polvessa.

Taidepappilassa kannattaa pistäytyä jos haluaa yllättyä, nähdä jotain uutta ja vaikkapa naurahtaa Kasitonnin hirvelle.

─ Kaikella on alkunsa ja loppunsa. Ehkä se on videoni sanoma. Tai, no ei sillä hirvellä oikein alkuakaan ole, loppu vain, Kasitonni nauraa.