Talonmies, kokki, tarjoilija, markkinointijohtaja, siivooja, ovimies, ohjelmapäällikkö. Kaikki näitä on vaatimattoman korpihotelli Ansanhovin ainoa työntekijä Ansa (Kirsi Nurminen).
Sappeen kesäteatterin musiikkinäytelmä Yhden tähden hotelli kertoo tarinan luonnon keskellä sijaitsevasta omaleimaisesta hotellista ja sen viidestä asiakkaasta.
Ansalle asiakkaiden saaminen konkurssin partaalla keikkuvaan hotelliin on todellinen jymyvoitto, sillä edellisenä vuonna hotellissa on vieraillut ainoastaan varkaita ja eksyksissä oleva juoppo joulupukki.
Parisuhdesotkujaan selvittelemään hotelliin saapuu kitkerän diivamainen Kirsi (Anette Ekholm) ja hänen parisuhdeoppaiden ahmimisesta hörhöytynyt aviomiehensä Sami (Manu Havisalmi). Parisuhteen toista puolta edustavat vastikään naimisiin menneet Laura (Lotta Ansakorpi) ja Jokke (Mikko Rantaniva).
Kun pariskunnat ovat asettuneet taloksi, paukahtaa hotelliin rauhoittumista halajava tähtiartisti Kari ”Kerma” Koistinen (Jorma Kääriäinen). Näin kesäteatterinäytelmälle tyypilliset ainekset aina luonteiden yhteentörmäyksistä ja romantiikasta kepeyteen ja humoristisuuteen ovat koossa.
Maailman osaavin orkesteri
Näytelmä etenee musiikin varassa. Puolalainen orkesteri Uklad Warzawski (suom. Varsovan liitto) on soittanut Ansanhovissa ruokapalkalla 37 vuotta. Eleettömästi esiintyvän orkesterin voi näkökulmasta riippuen tulkita slaavilaisen apaattiseksi tai viileän eteeriseksi.
Vaiteliaat orkesterin jäsenet eivät ole puhuneet toisilleen vuosikausiin. Mutta toisaalta, mihin puhetta tarvitaan, kun yhtye osaa soittaa kaikki maailman kappaleet? Vähäeleisiltä soittajilta luonnistuvat yhtä hyvin vanhat klassikkohitit kuin nykypoppikin.
Kun Sami kutsuu vaimoaan ”Rakkaaksi”, alkaa Uklad Warzawski soittaa Tapani Kansan R-a-k-a-s -kappaletta. Niin ikään orkesteri poimii näyttelijöiden puheen lomasta sellaisia kappaleita kuin Tahdon rakastella sinua, Vie mut minne vaan ja Näinkö meille aina täällä käy.
Yhden tähden hotelli ylistää monitasoisesti aitoutta, luonnollisuutta ja yksinkertaisuutta. Kritiikkiä saavat ketjuhotellit ostoskeskuksineen ja ”hysteriapuistoineen”. Kun Koistinen haukkuu ketjuhotellien hengetöntä tunnelmaa, tulee väistämättä olo, että iskelmälegenda Jorma Kääriäinenhän se siinä puhelee omista kokemuksistaan.
Parhaimmillaan Jorma Kääriäinen on musisoidessaan. Kaikki statukset, etiketit ja ulkokultaisuudet ovat poissa viimeistään siinä vaiheessa, kun Kääriäisen esittämä Koistinen laulaa virttynyt paita yllään kappaleen Mä elän vieläkin: ” Mut auki revittiin ja viina minut vei // mä nousin tähtiin palata en sieltä voi // mä elän vieläkin // mun levyt vielä soi”.
Koskettavia elämyksiä tarjoavat myös hitit Päivin öin, Muistan kesän ja nimikappale Yhden tähden hotelli.
Ihana Ingalsin Laura
Näytelmässä kaupunki ja maaseutu luontoineen asettuvat vastakkain. Jonkinlaisena urbaanina Tarzanina itseään pitävä Jokke pitää tiukasti kiinni valheellisesta omakuvastaan raavaana erämiehenä ja alfauroksena. Todellisuudessa Jokke on kuitenkin uusavuton kaupunkilaispoika, jonka erälaukusta löytyy ”kavereiden sinne laittamia” pornolehtiä.
Esityksen pitkäkestoisimmat naurut tarjoaa varsin ruumiilliseksi äityvä krapulakohtaus, jossa Sami analysoi lempisarjaansa Pieni talo preerialla. Kyynelsilmin hän toteaa, kuinka Ingalsin Lauran kaltaisia empaattisia ja siveellisyydessään viattomia ihmisiä ei enää ole. On vain ihmisten tekopyhyyttä ja loputonta ahneutta.
Läpi esityksen Koistisen ja Ansan välillä väreilee romantiikan lupaus. Helppo ei kuitenkaan ole Ansan astua lemmen tielle menetettyään elämänkumppaninsa Pekan. Korpihotellin pelastuminen tarjoaa kuitenkin Ansalle mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen eheytymiseen ja menneisyydestä vapautumiseen.
