Maailman korkein vuori Mount Everest on maineikkain mahdollinen patikointikohde. Vaan eikö sen huikeita maisemia voisi tyytyä katsomaan ihan vain töllöttimen ruudusta? Pälkäneläisen Satu Ukkosen, 42, mielestä ei voi.
Ensi huhtikuussa Ukkonen aikoo pyyhkäistä lentokoneella Nepalin Kathmanduun, ottaa sieltä jatkolennon Luklaan ja lähteä kipuamaan vajaan parinkymmenen muun kävelyhaluisen turistin kanssa Everestin perusleiriin, joka sijaitsee runsaan5,3 kilometrinkorkeudessa. Vuoren korkein huippu yltää liki9 kilometriin.
– Monta vuotta tuo reissu on jo mielessäni kangastellut. Viime joulun aikoihin päätin, että lähden. Omien rajojen kokeileminen kiinnostaa, ja tässä iässä tuokin tempaus on vielä mahdollista toteuttaa. Eipä tässä ainakaan nuorennuta ajan mittaan, Ukkonen naurahtaa.
Pälkäneellä paikallista yrittäjäyhdistystä kipparoiva Ukkonen on hyvinvointialan monitaitoinen ammattilainen. Omassa yrityksessään hän tarjoaa niin kalevalaisen jäsenkorjaajan, akupunktiohoitajan, laihdutusvalmentajan kuin eläinfysioterapeutinkin palveluja. Takana on SM-tason ura keihään- ja kiekonheittäjänä juniorivuosina, perheytymisen mukanaan tuoma railakas painonnousu, kaikesta ylipainosta eroon taisteleminen onnistuneesti ja tukku kiireisiä työvuosia.
– Minulla on vahva kilpailuvietti, ja olen myös alkanut kaivata jonkinlaisia extreme-elämyksiä. Kun kerran asiansa osaavia matkanjärjestäjiä löytyy, miksi en menisi vaikka sitten sinne Everestille, Ukkonen heittää.
Kuntotestistä vinkkejä treeniin
Kuntoilu on Ukkoselle tuttua puuhaa. Treeni on jo pidempään koostunut eritoten kävely- ja pyörälenkeistä sekä melontareissuista. Nyt on vain tarvinnut ottaa lisäkertoja happihyppelyihin joka viikolle, ja se on kiireisen työn takia joskus hieman haastavaa.
Tänä kesänä myttääläläisnainen on hakenut lisäpotkua kuntoiluunsa Sappeen laskettelurinteistä. Siellä kun talsii mäet ylös reipasta kyytiä, niin on saletti homma, että sydän meinaa pomppoilla kenturalle.
Maksimaalisia irtiottoja Ukkosen kuntopohja tosin tuntuu sietävän ennestäänkin varsin hyvin. Viime viikolla Varalan urheiluopistossa Tampereella pidetty kuntotesti osoitti sen sijaan, että peruskestävyydessä on jonkin verran toivomisen varaa.
– Pienemmällä sykkeellä entistäkin pidempiä lenkkejä. Siinä on pähkinänkuoressa ne ohjeet, jotka sain. Halusin ammattilaisten testattavaksi tässä vaiheessa, kun on vielä lähes vuosi aikaa rakentaa kuntoaan reissua varten. Yritän ihan hitusen verran vielä pudottaa painoanikin, sillä jokainen kilo kuskattavana vaikuttaa siihen, miten paljon patikoinnista pystyy oikeasti nauttimaan. Ja niistä maisemista. Minähän olen hulluna vuoristoihin.
– Olen nyt alkanut treenata taas pitkästä aikaa sykemittarin kanssa, jotta kaikki harjoittelu tukee tuota peruskunnon kohentamista. 20 päivän reissu Nepalissa käynnistyy 19. huhtikuuta, ja vaikka osa matkatavaroista kulkee alhaalta sinne viiteen kilometriin sherpojen eli kantajien mukana, urakka lienee itsellekin melkoisen raskas.
Vuoristotautiin vaikea varautua
Viime talvena joukko sherpoja jäi samassa vuoristossa lumivyöryn alle ja menehtyi. Ukkosta eivät mahdolliset vaaratekijät hirvitä. Jos ottaisi turhia paineita siitä, että esimerkiksi juuri Luklaan lentäviä koneita on 2000-luvulla joutunut onnettomuuksiin useita kertoja, ei matkaa olisi alun perinkään voinut ruveta suunnittelemaan.
– Ainoa enemmän arveluttava homma on se vuoristotaudin mahdollisuus. Mutta jos alkaa tulla oireita, kuten päänsärkyä, kuumetta ja pahoinvointia, tulee palata hieman alemmas vuoristossa. Se tietää sitten sitä, että määränpää voi jäädä saavuttamatta. On vaikea saada myöhemmin loppuporukkaa kiinni, vaikka pääsisikin jatkamaan patikointia, Ukkonen juttelee.
Vuoristotautiin ei oikein voi ennakkoon varautua muuten kuin siten, että ylös kavutessa ollaan tietty aika tietyllä korkeudella totuttautumassa ohueen ilmaan ennen kuin jatketaan taas jonkin matkaa kohti korkeuksia. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, ja esimerkiksi reissulle otettavien vakuutusten tulee kattaa myös mahdollinen helikopterilla suoritettava evakuointi.
– Tietyt rokotukset tarvitsee niin ikään hoitaa ajan tasalle, ja tuo varustepuoli on oma lukunsa. Onneksi minulta muut jo oikeastaan löytyvätkin paitsi tarpeeksi laadukas makuupussi.
Käynti perusleirissä Everestillä ajoittuu suunnitellun urakan 13. päivälle. Matkalla yövytään retkeilymajoissa. Base campiin ei jäädä yöpymään vaan alaspäin lähdetään jo samana päivänä. Alueella näet tuppaa olemaan tungosta, sillä turistiretkiä järjestetään vain keväällä ja syksyllä.
Ukkonen pitää netissä Piiskurin päiväkirja –nimistä blogia, jonne hän toisinaan päivittää mietteitään muun muassa kuntoilu- ja ravintoasioista.
