Lukija kysyy: Miksi kissankäpälät katoavat luonnosta? Vielä muutama vuosikymmen sitten niitä oli paljon Syrjänharjulla, nyt huomattavasti vähemmän.
Tuomo vastaa: Kukkakävelyllä viikkoa ennen juhannusta ihailimme kukkivaa kissankäpälää rantakalliolla. Jostain syystä se kukki todella huonosti. Muutaman neliön kasvustossa oli vain muutama kukkavarsi. Saman olen huomannut muuallakin, tosin vuotuista vaihteluakin on paljon. Kysyjä kertoo kasvin vähentyneen huomattavasti. Tämä pitää paikkansa. Sama asia on havaittu tutkimuksissakin ja kissankäpälä onkin siirretty valtakunnallisesti silmälläpidettävien kasvien ryhmään.
Miksi sitten näin on? Syitä voisi hakea ensinnäkin kasvien luontaisesta vaihtelusta: toiset kasvit yleistyvät, toiset harvinaistuvat ilman sen suurempaa syytä. Tutkijalle tämä ei kuitenkaan riitä. Niinpä itsekin olen pohtinut mm. karjatalouden loppumista syynä kasvin vähenemiselle. Lehmät pitivät talojen lähimetsät avarampina syömällä ruohon ja puuntaimet pois. Näin luonnossa oli paljon kissankäpälälle sopivia avoimia ketolaikkuja. Näissä menestyivät kissankäpälän kanssa niin mansikat kuin orvokitkin. Kartoituksessa olenkin 30 vuoden aikana huomannut juuri talojen lähellä olevien käpäläkasvustojen taantuneen. Nykyään kasvin löytää varmimmin valoisilta kallioilta ja teiden pientareilta.
Toinen vähenemisen syy voi olla kasvin rakenteessa. Kissankäpälä on kaksikotinen kasvi eli hedekukat ovat eri kasvissa kuin emikukat. Jos jompi kumpi osapuoli puuttuu, siemeniä ei synny eikä kasvi lisäänny. Toisaalta tällaiset kasvit hoitavat usein lisääntymisensä suvuttomasti. Niinpä kissankäpäläkin kasvattaa rönsyjä, joiden päihin kasvaa uusia lehtiruusukkeita. Kasvustojen etääntyminen toisistaan saattaa lopulta tuhota koko lajin. Näin on valitettavasti käynyt muutamille harvinaistuneille kasveille.
Nykyään kissankäpälän tapaa parhaiten hautausmailta. Siellä sille on vielä luonnontilaista matalaruohostoista kenttää kasvaa. Myös tallatuilta vähänhoidetuilta pihoilta sen löytää, mutta ei nurmikoilta. Kissankäpälän kasvustoja voi hoitaa poistamalla sen päältä korkeaa heinikkoa ja puuntaimia. En suosittele sen siirtämistä puutarhaan. Se ei yleensä kestä siirtoa.
Lukija kysyy: Mikä kasvi kasvaa meidän navetan takana? Se ilmestyi, kun rakennuksen kivijalkaa kunnostettiin.
Tuomo vastaa: Kuvasta voi päätellä, että olette saaneet vieraaksenne oikein kunnon vanhan ajan lääkekasvin, hullukaalin. Sille on usein tyypillistä ilmaantua esiin siinä vaiheessa kun pihalla jotain kaivetaan. Maassa sen siemenet saattavat säilyä kuin pankissa vuosikymmeniä ja ne itävät vasta sitten, kun maanpinta rikotaan.
Hullukaali on vanha rohdoskasvi, jota kasvatettiin ennen puutarhoissa, vaikka se onkin myrkyllinen. Entisajan shamaanit tai noidat käyttivät sitä päästäkseen hurmostilaan, parantajat tiesivät sen myrkyllisyyden ja käyttivät sitä varovasti useissa lääkkeissään. Edelleenkin monia sen ainesosia alkaloideja käytetään lääkkeissä, mm. pahoinvointilaastereissa, silmälääkkeissä ja narkoottisena aineena. Ennen nykyaikaisia nukutusaineita sen käyttö leikkauksissa oli yleistä. Se on kuitenkin hyvin myrkyllinen eikä sitä pidä mennä missään nimessä itse kokeilemaan.
Onneksi hullukaali on harvinainen ja lyhytikäinen, vaikka ihan kaunis kasvi onkin. Itse olen tavannut sen vain pari kertaa Luopioisista: Puutikkalasta ja kirkonkylän vanhalta kaatopaikalta. Tietenkin olisi mielenkiintoista, jos lukijat ilmoittaisivat löydöistään minulle tai toimitukseen, niin saataisiin mahdollista lisätietoa tämänkin kasvin elämästä. Samalla toki voi ilmoittaa muitakin kasvihavaintojaan tai lähettää edelleen kysymyksiä pohdittavaksi.
Kuvat: Tuomo Kuitunen
