Tiedän, että tämä on arka aihe. Sen käsittelyyn sain kuitenkin rohkaisua luettuani Sydän-Hämeen Lehdestä raamatuntutkija, teologian tohtori Outi Lehtipuun hyviä näkökohtia otsikon antamalla mahdollisuudella: Onko Raamattu totta?
Sukunimi Lehtipuu tekee minuun luotettavan, hiukan kirkollisen vaikutuksen. Tampereen Viinikan seurakunnan sympaattinen kirkkoherra Paavo Lehtinen kävi silloin tällöin julistamassa meille Raamatun sanaa Tampereen lyseossa. Sain olla hänen kolmen poikansa luokkatoveri siitä syystä, että jäin seitsemännelle luokalle, mutta osittain eri luokilla olleet veljekset eivät jääneet. Antista tuli Kylmäkosken kirkkoherra uudella sukunimellä Lehtipuu. Saman sukunimen valitsi myös tekniikan tohtoriksi väitellyt Eero. Diplomi-insinööri Martti tyytyi Lehtiseen, samoin vanhin veli Hannu. Pappismies tuli hänestäkin.
Seuraavasta sukupolvesta nousee esiin kuuluisa tamperelaissyntyinen oopperalaulaja, nykyisin Pariisissa asuva Topi, entinen progressiivisen rock-yhtye Höyry-koneen vokalisti ja viulisti. Helsingin kaupunginvaltuustoa johti VR:n tiedotusjohtaja Otto. Hänet tapaan säännöllisesti stadionsäätiössä, jonka hallitusta hän johtaa.
Puuttumatta teologian tohtorin päteviin mielipiteisiin, kerron muutamista omakohtaisista kokemuksista ja vaatteisiin tarttuneista käsityksistä erityisesti muutamilla matkoilla Israeliin.
Hyvä on tietää, että Raamattua alettiin kirjoittaa kolmisensataa vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jos me joutuisimme kirjoittamaan tuon ajanjakson tietotekniikalla ja kymmenen sukupolven takaisten muistikuvien mukaan mitä tahansa kirjaa, ei taitaisi kovin täsmällistä jälkeä syntyä. Nykytekniikalla se on jo helpompaa.
Genetsaretin järvi on Kinaret -nimisenä tallella, mutta sen päällä kävely ei onnistu niin hyvin kuin Suomessa, sillä se ei ole koskaan miehen kantavassa jäässä. Raamatussa keskeisen Jordan virran rannat tarjoavat kovin vaatimattoman näkymän, vähän vaikuttavamman kuin Mätäoja Ruoholahdessa.
Jeesuksen syntymäpaikka ei vastaa pimeää tallia. Sinne joutuu menemään kumarassa ja siinä on neon-valot.
Raamatun kertomukset Jeesuksen uroteoista saattavat olla hyvinkin totta, joskin liioitellut. Jos Jeesus olisi eläessään todella tehnyt sellaisia tekoja kuin Raamattu kertoo, kyllä hänestä olisi tiedetty jo sen ajan historian taltioinneissa. Jerusalem oli tuolloin merkittävä kaupunki ja jo Baabelin muurien omalaatuisesta sortumisesta olisi pian tiedetty Roomassa asti. Sieltähän Julius Caesarin murha raportoitiin samoina aikoina niin tarkasti, että tiedettiin kertoa millä paikallisen kunnanvaltuuston portaalla Brutus keisarin yllätti.
Jeesuksesta Raamattu tekee uskottavan hänen opetuslastensa avulla. Juudas kavalsi illallispöydässä mestarinsa, mutta useimmat muut alkoivat panna hänen ajatuksiaan ja oppejaan muistiin. Evankeliumeista, lähisaarilta ja naapurimaista saatiinkin talteen sellaisia tietoja, jota palauttivat Jeesuksen taruolennosta ihmisen mittasuhteisiin, viisaaksi villitsijäksi, jonka moraalikäsitys oli väljempi kuin nykyisten vanhalestadiolaisten. Jeesus saattoi ottaa pienet muuallakin kuin Kaanaan häissä. Tämä ei ole todellista eksegetiikkaa, eli Raamatun selitysoppia. sillä tässä on selittelyn makua.
Se, että monet uskovaiset ja papit saarnoissaan edelleen odottavat Jeesuksen paluuta maan päälle, saattaa olla ajan haaskausta. Mihin hän sitten palaisi? Kennedyn, Shermetjevo 2:n, Fiumincinon vai Tel Avivin lentokentälle? Ja mitä jos Frankfurtissa olisi lennonjohtajien lakko?
Ja entäs miten sujuisi tämä mainostettu viimeisen päivän kokoontuminen? En haluaisi olla siinä tungoksessa paikalla, jossa kymmenet miljardit kuolleista nousseet tönisivät toisiaan Vapahtajansa nähdäkseen.
Monet varmaankin ajattelevat eläessään samoin, ainakin siitä päätellen, että ruuhkaisissa suurkaupungeissa 70 prosenttia vainajista jo tuhkataan.
MARTTI HUHTAMÄKI
