Honkalan pelloille ei nouse enää Kirkastusviikonlopun ajaksi samanlaista telttamerta kuin takavuosina. Festarikansan kilpavarustelu on tuonut tilalle festaribusseja ja subbaripakuja, joiden ihmeakuilla musiikki raikaa läpi viikonlopun.
Niiden lomasta löytyy myös pieniä telttarykelmiä. Yhtä niistä asuu vantaalainen kaveriporukka.
– Olisi meillä mökkikin lähistöllä, mutta täällä pääsee elämään aitoa festarimeininkiä.
Kirkastusvieraat pystyttivät telttansa lauantaina parhaille paikoille.
– Tässä on vieressä paljukin, johon on mukava pulahtaa aamulla hikisen telttayön jälkeen, yksi porukasta esittelee sammutusvesisäiliötä.
Naapurin bussista löytyy jopa kattoterassi ja sauna.
– Eilen täällä valittiin uusi paavikin, he kuvavat saunan piipusta nousseita savuja.
Festarivarustuksessa telttavieraat paneutuivat olennaisimpaan eli juhlajuomiin. Lisäksi mukaan pakattiin vähän vaatetta ja evästä. Muuta ei tarvita.
Telttailijat kertovat saaneensa Aitoon pelloilla kosketusta myös maalaiselämään: aamulla hiiri oli hirttäytynyt teltan naruihin. Kissoista on saatu lähinnä makuhavaintoja.
– Aamuisin ollut sellainen maku suussa, että jonkun kulkukissan on täytynyt ulostaa suuhun, juhlijat väittävät.
– En tule koskaan voimaan hyvin. Siitä on tullut vähän niin kuin meidän slogan, porukka nauraa.
Vantaalaisporukka on käynyt joka ilta katsomassa joitain bändejä. Osalle kävijöistä leiri vain kokoontumispaikka, jossa tavataan kavereita.
– Kirkkarit ovat juuri sopivan kokoiset festarit. Täällä ei ole liikaa väkeä, ja tunnelma on leppoisa, vantaalaisporukka kehuu.
