Viime lauantaina ei olisi Suomesta voinut löytää kauniimpaa torppaa kuin Haltian Torppa: niittykukin ja koivunoksin koristeltu torppa sai illan viimeisen silauksen laskevan auringon säteistä, jotka loistivat kullanhohtoisina viipaleina seinälautojen lävitse. Tunnelma torpassa olikin korkealla, kun hienot musiikkiesitykset, puheet ja juttutuokiot viihdyttivät yleisöä Haltiapäivillä, jotka järjestettiin jo 32. kertaa.
Viime lauantain juhlapuheen lausui Henrik Kiianheimo. Hän muisteli puheessaan helsinkiläisen koulupojan kokemuksia Haltian kylässä 1930- ja 1940-luvuilla. Hän tunnelmoi niissä maisemissa, joissa kanat kotkottavat ikkunan alla ja lehmäkatras kilkuttelee tiellä. Kylän historiaan syventyneen puheen jälkeen juhlia jatkettiin musiikkiesityksillä iltaan asti.
Kokenutta esiintyjäkaartia
Usein Haltiapäivillä esiintymislavalle nousee sekä aivan uusia esiintyjiä, että niitä lavan haltuunottajia, jotka ovat sen jo vuosia tehneet. Anni Hakala ja Eveliina Virtanen ovat tuttuja kasvoja Haltiapäivillä, sillä viime lauantaina he esiintyivät juhlissa jo kymmenettä kertaa. Se, mikä esiintymiskerroissa hämmästyttää, on se että tytöt ovat vasta 13-vuotiaita. Laulupuuhat aloitettiin siis jo varsin varhaisella iällä.
Tyttöenergian jälkeen naiset ottivat estradin omakseen, kun lauluyhtye Soilat esiintyi. Yhtyeen muodostavat Arja Nuuttila, Päivi Kosonen, Eliisa Lahtinen ja Laura Viukari. He lauloivat raikkaasti kolme kesäistä kappaletta.
Aivan uusia esiintyjiä Haltiapäivillä olivat Mikko Hautakangas ja Sari Laapotti, jotka totesivat lavalle noustessaan, että kylällä todellakin vallitsee ”ainutlaatuinen tunnelma”. Kehut mielessä yleisö sai nauttia kesäiseen iltaan täydellisesti sopivan kappaleen Summertime.
Kokemusta esiintymisestä löytyi myös Ernest Rantaselta, joka esitti Haltialla kirjoitetun kappaleen Tuhlaajapoika. Rantanen kuuli koskettavan laulun ensimmäisen kerran 77 vuotta sitten ja jo ensimmäisellä kuuntelukerralla laulun sanat painautuivat lähtemättömästi mieleen. Liikuttavan esityksen jälkeen saatiin kuulla vielä iloisempi ralli, kun Ernest Rantanen lauloi vauhdikkaasta kosioretkestä.
Jutustelua Haltian Torpalla
Illan aikana kuultiin myös totuuksia huumoriin käärittynä, sillä Haltiapäivien ohjelmaan sisältyi Toivo Soljemon ”jutustelua”. Soljemo kertoi hauskojen episodien kautta, millaista isän arki voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Jotta lauantai-illan tunnelmaa voitaisiin parhaiten tavoittaa, on jutun loppuun silaistu hivenen Soljemon huumoria. Vitsin tapahtumapaikkana toimii luonnollisesti kesäinen mökkimiljöö. Tarina alkaa siten, että isä on suuttunut pojalleen:
― Erkki, sinäkö kaadoit käymälämme?
― Minä tein sen, tunnusti poika nöyrästi.
― Siitä seuraa selkäsauna, uhkasi isä.
― Mutta isä, sinähän olet sanonut, että jos kerron totuuden, kuten Washington kaadettuaan kirsikkapuun, niin et rankaise minua.
Siihen isä vastaa:
― Mutta tämä on poikkeustapaus. Katsohan, Washingtonin isä ei ollut kirsikkapuussa.
Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä, mutte viime lauantai lukeutui kuitenkin niihin päiviin, jolloin saattoi vain haltioitua, huumorin pilke silmäkulmassa.
