Heinäkuun helle, aamusta varhain
lämmittää ilman, tyyntä on.
Ei tuuli puita heiluttele
viileyttä tuomaan, taivas sinisenä hohtaa.
Katseen taivaalle nostan, taivaan sineen,
kiurun lentävän nään. Käen kukunnan
vielä kaukaa kuulen, kohta sekin vaikenee.
Päivät lyhenevät syksyä kohti.
Keskipäivän aikaan, poutapilven valkean
taivaalla soutavan nään, kohta jo toinenkin,
aivan kuin kisaten toistansa takaa ajaa.
Leikkiäkö lyövät, kuin lapsoset maan,
iloksi ihmisille, nämä hohtavat taivaan
valkeat laivat, niistä ja kaikesta muusta
luojaani kiitän.
EL
