Pälkäneen seurakunnan pappilat ovat sijainneet aina samalla paikalla niin kauan kuin itsenäinen seurakunta on toiminut Pälkäneellä eli noin vuodesta 1409 alkaen.
Ensimmäinen maininta pappilasta on säilyneissä asiakirjoissa vuodelta 1639. 1650-luvulla pappila paloi, jonka jälkeen rakennettiin uusi.
Kirkkoherra Arvid Rothoviuksen tulleessa kirkkoherraksi 1699 pappilassa oli neljä uloslämpiävää ja lasi-ikkunoin varustettua rakennusta ja savutupa. Kun uutta pappilaa katsastettiin vuonna 1700, siihen kuului 40 erilaista rakennusta.
Ison vihan jälkeen vuonna 1738 pappilassa ei ollut yhtään rakennusta kunnossa. Ne korjattiin 1840.
Vuonna 1781 rakennettiin kirkkoherra Kustaa Niilo Idmanin suunnittelema pappila, joka oli ensimmäinen kaksikerroksinen pappila Pälkäneellä. Rakennus purettiin ja koottiin uudelleen 15 vuoden jälkeen ja vuorattiin laudoituksella sekä maalattiin vuonna 1805 punaiseksi.
Loppuvuonna 1852 pitäjänkokous määräsi uuden pappilan rakentamisen ajaksi syksyn 1853. Se lienee valmistunut kesäksi 1854, koska arkkipiispa Bergenheim vieraili syyskuussa Pälkäneen pappilassa. Rakennuspiirustukset ja kustannusarvion laati muurari, Tampereen kaupungin arkkitehti ja rakennusmestari E.J. Wennerqvist. Rakennustyön teki Akaalainen rakennusmestari K.G. Grönlund 1350 ruplasta.
Pitäjänkokouksessa 20.11.1859. käsiteltiin rakennusmestarin valitusta, ettei hän ollut saanut koko maksua pappilan rakentamisesta. Kokouksessa todettiin, että maksu oli heti maksettu, mutta työ oli tehty niin vajavaisesti, että Grönlundin tulisi maksaa takaisin viimeinen kolmasosa.
Asuttu pappila on harvinaisuus
Pappilat ovat toimineet pitäjän henkisenä ja hengellisinä keskuksina. Ne olivat myös hallinnollisia keskuksina vuoteen 1869 asti, jolloin kunta erotettiin seurakunnasta.
Pappila oli kirkkoherran ansiotulonlähde maanviljelyksineen.
Pälkäneen pappila alkaa olla harvinaisuus. Seurakunnat ovat luopuneet pappiloista tai muuttaneet ne leirikeskuksiksi tai juhlatiloiksi. Kirkkoherrat asuvat omissa asunnoissaan, koska asumisen vuokra pappilassa on melko korkea. Monet kirkkoherrat asuvat myös eri paikkakunnilla kuin seurakuntalaiset ja hoitaen tehtäviään virkamiehinä työajan puitteissa.
Tampereen hiippakunnassa asuttuja kirkkoherran pappiloita on enää Hauholla ja Jokioisissa. Pälkäneenkin pappila on todennäköisesti seurakunnan seuraava myyntikohde seurakunnan jäsenmäärän pienentyessä ja talouden kiristyessä
Juhlaseuroissa lauletaan ja kuullaan Taize-lauluista
Pälkäneen pappilan 160-vuotista historiaa juhlistetaan torstaina. 24.7. kello 18.30 alkavissa seuroissa on mukana kirkkokuoro, joka kanttori Ritva Huomon johdolla laulaa ja laulattaa Taize-lauluja. Niiden kääntäjä, pastori Aija Kaartinen Sääksmäen seurakunnasta kertoo Taize-lauluista. Kaartinen on kirkkoherra Jari Kemppaisen 50 vuoden takainen naapuri ja oppikoulutoveri Haminan Yhteislyseosta.
Pälkäneen seurakunnan nimikkolähetti, diakonissa Seija Frears (e. Kuronen) kertoo lähetystyöstä Englannissa. Lisäksi tilaisuudessa laulaa ja puhuu nuorisotyöntekijä, Nokian seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkolliskokousedustaja Riku Rinne.
Nuori tietoliikenneinsinööri lähti reilut 25 vuotta sitten kitaran, rakkauden ja Raamatun kanssa kadulle ja kouluihin kohtaamaan nuoria. Armeijan hävittäjien tietokonejärjestelmien kehittäminen sai jäädä, ja Rinne ryhtyi kouluvierailujen lisäksi tekemään kirjoja, levyjä sekä radio- ja televisio-ohjelmia.
Pappilan 160-vuotisseurojen kahvit juodaan lähetyksen hyväksi.
