Kuljen kauniissa keväisessä koivikossa. Kuulen käen kukunnan kaukaa; kertoo kesän kauniin koittaneen.
Käyskentelen kankahalla, keskellä kanervien kauniiden. Katson kuinka kiuru kohoaa korkeuteen; kirkkaalla kutsunnalla kaverinsa kokoaa. Kuoron komean kehittelevät, kiitokseksi, kunniaksi kaitsijalle korkeimmalle.
Kuljen keskelle korpehen, kuusikkoon komeaan, kerätäkseni käpyjä keltaiseen korihin, kannettavaksi kotihin, kukkamaan kivikkojen keventäjäksi.
Kukkiakin kaipailen. Kuuset kätki kuitenkin kaikki kauniit kukat.
Kohta kiiruhdan kohti kotia. Kettu, kiero kaveri, katsoo kallella kypärin kulkuani kevyttä. Kunnei kontio komea korvesta kimppuuni kävisi. Kaksinkerroin kiiruummin kulkuni käy kohti kotikultaa.
Kovin kauniina kohoaa, keltaisena koti komeilee. Kiitoskyynel kulmiltani kierähtää, kertoo korkeimmalle kuninkaalle kiitokseni kotimaasta, kalliista kotikonnuista kylämme.
Käpysillä koristelen kukkapenkin kivikot. Keinuun käyn kiikkumaan, katsellen, kuunnellen kesäkukkien kasvantaa.
Kaukana kukkuu käki kymmeniä kertoja. Kaiku kertaa kukunnat.
Kumarrun, kerään kuivat kukat kasveistani, kompostiin kannan. Kastelen kertaalleen kaikki kauniit kukkani, kuivuuden karkotan.
Kutsun kaverit kylästä katsomaan kukkiani kauniita. Keitän kahvit kavereille. Kannan kukkia kahvipöydän koristeeksi. Katan kupit kultareunat, kauniisti koristelen kahviliinoilla kauniilla. Kakut, kerman, kääretortun kannan kera kahvipannun.
Kahvi kielenkannat kirvoittaa. Kalkatus, kikatus kuuluu kauas kartanolta.
Kuluu kuukausia kaksi. Kantarellit kasvaneet kivikkoiselle kumpareelle, kallionkiven koloihin. Kiiruhtaen kuljemme keskelle korpea.
Ketterästi keltaisen kultaviljan keräämme koreihin kuusikulmaisiin. Kukkuroilleen kokoamme kaksi, kolme korillista, kaksin käsin kahmien kaikki komeat kantarellit. Kiiruhtaen kannamme kotiin komeat kopat keltaiset.
Kai kuukausia kaksi, kolme, kun karpalot kasvaa keskelle kanervien, karhunsammalten. Kerkeästi kuljemme korpeen kylmään. Kokoamme kaikki kaikkivaltiaan kasvattamat karmiininpunaiset karpalot. Keräämme koppaan katajaiseen, kylmin, kohmeisin käsin.
Kankein koivin kuljemme kotiin kultaiseen, kalliiseen. Kupsahdetaan kivelle, kunnes kunto kohenee. Käsi kädessä kuljemme keittiöön kotoiseen, kahvikullan keitäntään.
Kuuma kahvi karkottaa kehoistamme kylmyyden, koivistamme kankeuden.
E.L.
