Ensimmäisten kouluvuosien muistot, niin hyvät kuin huonot, säilyvät mielessä yllättävän tarkkoina, vaikka pulpetissa istumisesta olisi kulunut jo monia vuosikymmeniä. Mikä oli lempiruokaa, mitä taas ei millään saanut menemään kurkusta alas, millaisia rangaistuksia opettaja jakeli, kuka kiusasi ja ketä – näihin kysymyksiin tuli vastauksia, kun joukko Sappeen koulun entisiä oppilaita kokoontui muistelemaan menneitä minnepä muualle kuin Sappeen koululle.
Menneisiin aikoihin palaamista auttoi vaahtopuuron syöminen voilla sivellyn näkkileivän kanssa. Puuro oli keittäjä Anna Hartikkalan valmistama herkkuruoka 1960-luvulla.
Sappeen koululaisten muisteloita voidaan lukea kirjasta, jonka on tarkoitus valmistua vuoteen 2023 mennessä. Silloin koulun perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta.
Tähkät talteen
Vanhempaa vuosikertaa edustavien oppilaiden velvollisuutena oli varsinaisen koulunkäynnin ohella hankkia ruoanlaittoaineksia koulun keittiöön. Sotavuotena 1943 ekaluokan aloittanut Raimo Virtanen muistaa keränneensä tähkiä pelloilta.
– Tähkiä jäi aina pelloille sen jälkeen, kun viljat oli nostettu seipäille. Niistä saatiin hyvää puuroa.
Myös Matti Perkiö muistaa tähkien keruun ja puolukoiden poimimisen koulun käyttöön.
Taisto Hietamäki puolestaan poikkesi aamulla kouluun mennessään ottamaan maitoa Hallikaiselta.
– Keittäjä Anna Hartikkala piti kerran viikossa räiskälepäivän ja pyysi sitä varten minua tuomaan maitoa. Sain siitä palkkaa ylimääräisen annoksen räiskäleitä. Ne piti syödä piilossa, etteivät muut olisi nähneet.
Silakkalaatikkoa penaaliin
Sappeen koulussa syötiin 1940-luvulla paljon keittoruokia, perunaa ja soosia. Kolme vuosikymmentä myöhemmin lasten lautasille nosteltiin muiden muassa kanaviillokkia ja jossakin määrin jo myös eineksiä.
Tuon vuosikymmenen koululainen Jouko Heinonen ei yrityksistä huolimatta oppinut syömään silakkalaatikkoa, ei edes opettaja Eila Kujalan valvovan silmän alla ruokatunnin jälkeisellä välitunnilla.
– Kun Eila vilkaisi muualle, niin äkkiä työnsin silakkalaatikot kynäpenaaliin. Opettaja silmäsi tyhjää lautasta ja totesi, että menihän se. Kotimatkalla kolistelin silakkalaatikot pois penaalista.
Aune Pyykkö (o.s.Perkiö) keksi väittää, että lääkäri on kieltänyt häneltä kaurapuuron syönnin. Puuron inhoaminen oli kuitenkin se perimmäinen syy tuon ruoan välttämiseen.
Päivi Heinonen muistaa, millä tavoin vältyttiin saamasta ei-niin-toivottuja sillinpalasia perunoiden ja valkokastikkeen kaveriksi lautaselle.
– Vedettiin äkkiä lautanen sivuun, kun keittäjä oli laittamassa sille silliä. Silli putosi lattialle. Se keino auttoi tosin vain muutaman kerran.
Emmasta istuntoa
Raimo Virtanen muistaa opettaja Tauno Niemisen varsin kovaotteisena kurin pitäjänä, joka otti rangaistavaa oppilasta niskasta kiinni ja vei nurkkaan. Karttakeppikin viuhui pulpetin kanteen.
– Eila Kujala ei pannut nurkkaan. Hänellä oli tietty auktoriteetti, ei hänelle tehty vastarintaa, Matti Perkiö kertoo.
Lauri Salonen kertasi Väinö-veljensä kokemusta musiikkitunnilta.
– Väinön piti soittaa opettajan määräämä kappale melodikalla, mutta kesken kaiken pärähtikin Emma soimaan. Ossi Niemi antoi heti jälki-istuntoa.
Jouko Heinoselle kertotaulut eivät oikein menneet päähän, siksi niitä piti kerrata opettajan kanssa koulun jälkeen.
– Jostakin syystä kertotaulut piti tehdä metrin korkuisilla kirjaimilla koulun lattialle. Kun sitten lopulta kaikki meni muuten oikein, niin homma piti tehdä uudestaan sen takia, että yksi numero oli vain 80 senttiä korkea.
