Elämä mummoloissa vilkastuu, kun jälkipolvet ovat kesälomilla. Koska maaltamuuttoa on tapahtunut, niin kaupunkilaisiahan nämä. Jos eivät ole vielä vaurastuneet kesämökin omistajiksi, niin majoittuvat kotiimme, lapset ja lastenlapset – myös miniät ja vävyt.
Jos on tilaa sata neliötä kahdessa kerroksessa, niin ei hätää. Vaan jos vanhukset ovat muuttaneet taajamaan pienempään kämppään, niin jonkin verran elämä sekavoituu, vaikka lisäväkeä olisi vain viisi henkeä yhdellä viikolla ja nelihenkinen joukkue toisella viikolla. Siskonpetejä laitellaan ja otetaan käyttöön isommat kattilat.
Vanhustaloudessa tavarat ovat aina samoilla paikoilla, jotta ne löytää. Nyt tulee muutoksia. Jos itse vaihtaa makuusijaa, pitää ottaa mukaan yöpöydältä pillerit, silmätipat, voiteet ja muut henkilökohtaiset jutut. Muualtakin on vaaralliset aineet, särkyvät kalut ja sähkölaitteet siirrettävä pois lasten ulottuvilta. Kun vieraat lähtevät, kaikki on hukassa.
Myös päiväjärjestys muuttuu. Talonväki olisi iltaunista, mutta lomalaiset katsovat aamuyöhön filmejä tai jalkapallon MM-kisoja. Vanha ei osaa huoletta nukkua ennen kuin kaikki kuorsaavat. Sitten voi nousta ja tarkistaa, etteivät ovet ole auki ja sähköt päällä. Lomalaiset nukkuvat puolille päivin, paitsi lapset.
Jos sää suo, ”nuoriso” viettää ison osan päivästään kirkonkylän uimarannalla pulahdellen Kukkian aaltoihin. Sinä aikana mummo vetää päivänokoset, että jaksaa iltaan saakka pelata lasten kanssa, laittaa ruokaa ja tiskata.
Levon jälkeen herää virkeänä, paistaa kalapihvit, keittää huolella rapsutetut uudet perunat ja odottaa syöjiä. Vaan missä viipyvät? Soitellaan perään. Ilmenee, että Liekissä istuvat: pitsat on syöty, nyt nautitaan jälkiruoaksi jäätelöä. ”Ai niin, ei muistettu, että neljältä oli ruoka.”
Monet pikkuasiat ärsyttävät puolin ja toisin. Vanhat eivät tykkää, kun ruokaa haaskataan. Nuoret rasittuvat, jos vanhat haluavat katsella tangomarkkinoita. TV-ohjelmien valinnasta syntyy pientä erimielisyyttä. Vessavuorojen suhteen kehkeytyy joskus tiukkoja tilanteita.
Sitten lomat loppuivat, vieraat lähtivät, ennallistettiin sisustus ja nukuttiin pois väsymys. Nyt oli aikaa mattopyykille. Meitä oli pesualtailla muutama puhelias täti. Kohta alkoi kilpalaulanta siitä, kuka oli eniten rasittunut lomalaisistaan.
Yhden teini-ikäinen pojanpoika oli ollut kaverinsa kanssa kirkastusjuhlilla. Palatessaan aamuyöstä olivat möykänneet Rajalantiellä pahennusta herättäen. Se vieras poika oli sitten sisään päästyään oksentanut eteisen matolle. Toisella vävy oli tänä kesänä ollut liian kalastusintoinen. Saalista oli pitänyt perata ja savustaa uupumukseen saakka. Kolmas täti haukkui miniäänsä, joka ei kertaakaan viitsinyt tiskata, itseään voiteli ja makaili auringossa. Ylimääräistä rahanmenoakin oli ollut kovasti.
Matot saatiin puhtaiksi ja koti siistiksi. Mutta jo viikon kuluttua se tuntui tyhjältä ja kuolleelta. Soiteltiin jälkeläisille, että kait tulette ensi viikonloppuna, vesi on vielä lämmintä.
Siinä vaarin kanssa naureskeltiin, että vanhaksi on tultu, kun niin vähästä rasitutaan. Toista oli silloin ennen. Elo oli vilkasta, sukulaisia saattoi yllättäen pöllähtää autolastillinen nuoren perheen yksiöön. Joskus nukkui kuusi vierasta lattialla. Juomia nauttivat, ainakin miehet.
Totesimme, että nuorten vieraitten kanssa pärjäsi hyvin, mutta anopin ja appiukon läsnäolo oli joskus rankkaa. Kerrankin heidän piti viipyä vain pari päivää, mutta apella meni ryyppyvaihde päälle, ei voinut ajaa autoa eikä anopilla ollut korttia. Viisi päivää meni, voimille otti, yörauha tipotiessään, anoppi jäkätti ja appi kiroili. Pahinta oli kuitenkin se, kun appi tupakoi koko ajan, siinä yksiössä. Ja savun seassa yksivuotias opetteli kävelemistä.
Mymmeli
