Kyläkeinu ei ole erityisen uskonnollinen perinne, mutta kaikki keinujat ristivät kiltisti kätensä, kun keinuttajat neuvovat, miten kyydissä pysyy turvallisesti. Keinun mukana pyörivästä puolasta ei voi pitää kiinni, mutta kun ristii kädet yhteen sen ympärille, putoava ei mätkähdä maahan, vaan jää käsistään roikkumaan.
Vajaan kolmen viikon päästä avioliiton satamaan uiva kankaanpääläinen Mari Kukola istuu pinkit helmat heiluen ja kruunu päässään keinun kyytiin ja ristii kätensä. Keinuttajat kääntävät keinua niin, että tuleva morsian kohoaa reilun kuuden metrin korkeuteen, ja muu polttariseurue pääsee kyytiin.
Vastapäiselle paikalle asettuva sahalahtelainen Mervi Mäki keksi paikallislehdestä, että kyläkeinulla järjestyisi ikimuistoinen kohde kaverin polttaripäivään. Lisäksi keinuun kiipeää helsinkiläinen Henriikka Malkamäki.
Kamerat laulavat, kun rystyset valkoisena kiinni pitävä kolmikko saa kunnon vauhdit. Ennen kyläkeinulla vietettyä piknikhetkeä he ovat ehtineet jo käydä Hervannassa puistojumpassa ja Pälkäneen Pakanrannassa uimassa. Kyläkeinun vauhdeista polttaripäivä jatkui mökille grillaamaan.
Keinuttajilla on avaimet kahleisiin
Idean Kukkolassa lauantaisista keinujaisista keksi Leena Uhrman-Laine, joka kokosi Pälkäneen pääkirjasto Arkissa elokuun puoliväliin saakka esillä olevan näyttelyn kyläkeinukuvista. Sekä näyttelyn että keinujaisten avulla Kukkolan kesäasukas haluaa puhaltaa henkeä parisataavuotiseen kyläkeinuperinteeseen.
Kukkolan nykyinen keinu rakennettiin vanhan mallin mukaan vuonna 1987. Samoilla sijoilla on hurjasteltu samanlaisella vempaimella ainakin pari sataa vuotta. Vaarallisuuden vuoksi asetettujen kahleiden vuoksi perinne uhkaa rapautua.
Lauantaina monet kävijät kiipesivät keinun kyytiin ensimmäistä kertaa. Kukkolalaisille ja kylän kesäasukkaille keinu on tuttu, sillä kesäaikaan siinä hurjastellaan lähes viikoittain.
– Pienenä ei ensimmäisillä kerroilla uskaltanut kuin puoliväliin, Rajamäellä asustava Matleena Syrjä muistelee.
Kokenut keinuja on usein paikalla, kun kylän keinuttajat avaavat lukot. Avaimenhaltijat osaavat neuvoa keinun turvalliseen käyttöön ja antaa sopivat vauhdit.
– Jos keinumaan on tulossa sopiva ryhmä, niin kesäaikaan keinuttaja kyllä löytyy, kun kyselee muutama päivä etukäteen, Riitta Syrjä lupaa.
Huoltajien suostumuksella kyytiin pääsevät myös alle 18-vuotiaat. Keinujaisissa nuorimmat hurjapäät olivat viisivuotiaita.
Keinu tykkää, että sillä keinutaan
Lauantaina liikkeelle työnnetty keinu nitisee ja natisee alkuun uhkaavasti, kunnes lämpenee ja puun valitus vaimenee.
Ensimmäisenä kyytiin asettuneet kyläläiset näyttävät, miten keinu toimii. Sivusta vauhdit eivät näytä kovin hurjilta, eikä keinu kovin korkealta. Mutta monella ensikertalaisella meinaa mennä ensimmäisillä kierroksilla sisu kaulaan.
Linnanmäen vanhan vuoristoradan tapaan jännittää sekä rakennelman kestävyys että vauhti. Vaikka reilun kuuden metrin korkeudessa kuinka todistelee, että puurakenteet ovat kestäneet vuosikymmenet painavampiakin keinujia, silti pelottaa, että puola pettää juuri nyt. Ja kun keinu pyöritetään kunnon vauhteihin, G-voimat koettelevat mukavasti vatsanpohjaa.
Alkuun kyydissä jököttää kauhusta kankeana. Ja juuri kun vauhteihin alkaa tottua, käännetään suuntaa, ja kyyti tuntuu entistä hurjemmalta.
Kokemattoman keinujan jalat tärisevät vielä hetken aikaa maassakin.
– Ei pelottanut, yhdeksänvuotias Toivo Saarinen väittää.
Epaalasta saapunut keinuja koki kyläkeinun vauhdit ensimmäistä kertaa.
– Särkänniemen MotoGee kulkee kovempaa, Saarinen vertaa.
Keinu herätti myös vanhoja muistoja. Aikanaan hurjapäät eivät istuneet keinussa, vaan sillä mentiin riipaten. Riippausta lauantaina esitellyt Juha Syrjä näytti, miten keinujat saattoivat potkia itse lisää vauhtia, kun he roikkuivat puolassa käsillä.
Toisinaan kävi niin, että kyydissä roikkunut hyppäsi varoittamatta kyydistä pois. Silloin keinuun jäänyt sinkoutui vaarallisella vauhdilla alas.
Joskus keinulle kokoontuneet nuoret tekivät myös pieniä käytännön kepposia. Esimerkiksi jättivät kaveri korkeuksiin killumaan.
Keinulla muisteltiin, että Kukkolasta haettiin aikanaan mallia muihinkin kyliin. Muun muassa Rautajärvellä oli samoilla mitoilla tehty kyläkeinu.
Kukkolalaiset pohtivat, että mukavasti väkeä vetäneitä keinujaisia voisi jatkaa myös tulevina kesinä.
