Mikä on rantametsän kaunis kukka?

Lehtoneidonvaipan kukan väri voi vaihdella vihreästä purppuranpunaiseen.
Lehtoneidonvaipan kukat ovat lyhytikäisiä ja usein sen näkeekin siemenvaiheessa.

Kysymys: Mikä kaunis kukka kukkii meidän rantametsässä?

Tuomo vastaa: Kysyjän lähettämässä kuvassa komeilee lehtoneidonvaippa. Tästä kasvista on tullut useampiakin kysymyksiä ehkä sen vuoksi, että se on juuri nyt lopettelemassa kukintaansa ja kookkaana näyttävänä kasvina tulee helposti huomatuksi.

Lehtoneidonvaippa on näitä kotoisia orkideoitamme, vaikka kasvikirjoissa lukeekin proosallisesti kämmekkä. Tämä nimi tulee joidenkin heimon kasvien kämmentä muistuttavasta juurakosta.

Orchidaceae-heimo on yksi suurimmista kasviheimoista maapallolla. Meille ovat tulleet tutuiksi perhosorkideat sukulaisineen markettien ja kukkakauppojen hyllyiltä.

Ne on jalostettu luonnonkasveista, mutta tehty samalla hedelmättömiksi. Näin ne saattavat kukkia kuukausitolkulla saamatta mitään aikaan, kun taas luonnonorkideat kasvattavat siemenensä valmiiksi muutamassa viikossa.

Kun lehtoneidonvaipan kukkaa katsoo läheltä, huomaa siinä samanlaisia muotoja kuin monella kaupan orkideallakin. Kukan väri saattaa vaihdella lähes vihreästä purppuranpunaiseen.

Eräs kysyjä pohti, onko hän löytänyt huippuharvinaisen tummaneidonvaipan, kun kukka oli niin värikäs. Tämä kasvi vaatii kuitenkin aivan oman ympäristönsä ja sitä onkin sen vuoksi löydetty vain muutamalta paikkakunnalta Pohjois-Karjalasta ja Kuusamosta.

Kysyjät ovat lähes poikkeuksetta törmänneet kasviin rannan läheisyydessä. Jostain syystä täällä Luopioisissa näin onkin. Kasvi on löytänyt kasvupaikkansa saarista ja rannoilta usein savipitoiselta entiseltä pellolta, joka on istutettu koivulle vuosia sitten. Olen löytänyt sitä runsaasti Puutikkalan ja Holjan väliltä, Kukkian saarista, Koivulahdelta ja myös Käenniemen ja Rautajärven alueelta. Pari tietoa tuli myös Jouttenselän rannalta Aitoosta.

Vanhan Pälkäneen puolelta löytöjä on lähinnä Hausalon suunnalta ja Tykölänjärveltä. Kangasalalta ei minulla eikä käyttämässäni rekisterissä ole yhtään löytöä tiedossa. Ystäväni Orivedeltä kertoi kasvia kasvaneen Siitamassa ojan pohjalla kymmenisen vuotta sitten, mutta nyt hänellä ei ole ainuttakaan kasvupaikkaa tiedossa. Kyse on siis melko harvinaisesta kasvista.

Mielenkiinnon ja tiedonkin vuoksi olisi hyvä, jos lukijat ilmoittaisivat vaikka minulle löydöistään, tästä kasvista kun ei voi erehtyä. Epäselvissä tapauksissa kannattaa lähettää valokuva sähköpostilla tai pyytää katsomaan.

 

Valkoinen kukka on kuin valonväläys hämärässä metsässä.

Kysymys: Mikä on Suomen yleisin orkidea?

Tuomo vastaa: Tämä kysymys tuli mieleeni muutaman vuoden takaa, kun keskustelimme kasvien yleisyydestä ja vastaus sopinee tähän lehtoneidonvaipan jatkoksi.

Suomesta tavataan yli kolmekymmentä Orchidaceae-heimon lajia, joista suuri osa on hyvin harvinaisia. EU:n alueella kaikki orkideat ovat rauhoitettuja. Meillä yleisimmät, kuten maariankämmekkä, eivät vielä ole saaneet pysyvää suojaa, mutta harvapa niitä menee noukkimaan.

Viime vuosikymmenien aikana omasta mielestäni useat Hämeessä kasvavat kämmekät ovat vähentyneet tai niiden kasvupaikat ovat tuhoutuneet. Koska suot ovat muuttuneet pelloiksi ja metsiksi, ei maariankämmekkä ehkä olekaan enää meidän yleisin orkideamme, vaikka niin tekisi mieli sanoa, kun katsoo koko maan vuosikymmenien tilastoja.

Ainakin Hämeessä sitä yleisempi on pieni yövilkka, joka kasvaa varjoisissa kuusimetsissä paksun sammalkerroksen päällä. Sekin kukkii paraikaa. Nimensä se lienee saanut valkoisesta kukkatähkästä, joka on kuin valon välähdys muuten pimeässä metsässä näin keskikesällä.

Kartoituksessa se on tullut Luopioisista vastaan liki kaikista tekemistäni ruuduista eikä vain yhdestä kohtaa vaan joskus jopa neliömetrin laajuisena kasvustona. Sitäkin uhkaavat metsätyöt, sillä auringonpaahteessa se ei menesty.

Yövilkka jää usein huomaamatta, koska se on pieni alle kaksikymmentä senttiä korkea eikä se aina kuki. Silloin kannattaakin etsiä mustikoita poimiessaan sen vihreitä vahamaisia lehtiruusukkeita.

Kukkimattomat yövilkat tunnistaa vahamaisista lehtiruusukkeista sammalen päällä.