Koti Pälkäneellä ja keikat maailmalla

Mike Bell & The Belltones viihtyy soittamassa etenkin ulkomaisilla rockabillyn teemafestivaaleilla sekä sopivissa musabaareissa. Rumpujen takana on koko bändin historian ajan istunut pälkäneläinen Jarno ”Japi” Saario.

Se on vain rock and rollia, mutta pidän siitä, messusi eräskin bändi jo vuosikymmeniä sitten hittibiisissään. Pälkäneläinen Jarno Saario, 37, innostui vanhakantaisesta rytmimusiikista jo koulupoikana, eikä suhde ota viiletäkseen.

– Rytmikkyys siinä puree. Jotkut hurahtavat toisenlaiseen musaan, minä hurahdin vanhaan rock and rolliin ja sen alalajeihin, Saario naurahtaa.

Kun rytmi kerran on se iso juttu, ei ihme, että soittoharrastusta aloitellessaan Saario valitsi instrumentikseen nimenomaan rummut. Ikää pojalla oli tuolloin kuusi vuotta. Myöhemmin tuli ostettua kontrabasso, komppisoitin sekin, ja jumpsutettua sitä useammassakin orkesterissa. Sittemmin on taas tehnyt mieli takoa kannuja.

Saariolla on tällä hetkellä kolme aktiivista bändiä. Keskikesällä hän oli juuri Mike Bell & The Belltones -yhtyeensä kanssa esiintymässä Irlannissa.

– Tämä oli pitkälti lomareissu. Olimme maassa viikon, mutta soitimme vain yhden keikan. Se oli kolmipäiväisillä rock and roll -festareilla. Edellisellä Irlannin-käynnillä meillä oli kolme keikkaa, emmekä ehtineet paljon paikkoja katsella, Saario sanoo.

– Mike Bell & The Belltones perustettiin viitisen vuotta sitten sillä meiningillä, että koitetaankin puskea nimenomaan ulkomaille. Olemmekin saaneet jo esiintyä muun muassa Saksassa, Espanjassa, Itävallassa ja Ukrainassa.

Levynsäkin yhtye on äänittänyt pääosin Saksassa. Sieltä kun on löytynyt sopivalla vintage-kalustolla varustettuja äänitysstudioita. Bändiltä on ilmestynyt läjä singlejä ja ep-levyjä sekä kaksi täyspitkää albumia. Ne on äänitetty autenttisesti livenä studiossa ilman kikkailuja.

 

Rockabilly on rakkainta

Mike Bell & The Belltones soittaa varsin alkuperäisen kuuloista 1950-luvun rockabillya. Noin 80 prosenttia bändin tuotannosta on solisti Miikka Siiran säveltämää ja tekstittämää materiaalia. Muutama sopivan harvinainen cover-valinta on kelpuutettu mukaan.

– Tämä on minullekin sitä kaikkein ominta tyyliä. Vedetään aika tarkkaan siihen tapaan kuin 1950-luvun rockabillyn kovat nimet, ja silloinhan esimerkiksi rumpaleina oli paljon jazzin suunnalta tulleita kavereita. Saattoivat laskea kompissa viiteen tai kuuteenkin, eivätkä aina vain neljään. Kun keikoilla ajamme uusia biisejä sisään, toteutan samaa systeemiä itsekin silloin, kun mahdollista, Saario hymyilee.

Vuosien varrella mies on ehtinyt rumpaloida muun muassa Nashville Bum -, Rave On -, Pullopojat-, Lost Highway -, Köyhät–  ja Roadracers-nimisissä pumpuissa. Tällä hetkellä puuhaa riittää Belltonesin lisäksi Cosh Boysin sekä Atomic Blastin rumpujakkaralla.

– Ensin mainittu soittaa 1960-luvun brittirockia. Keikkoja on muutama vuodessa, useimmat niistä ulkomailla. Jälkimmäisen musa taas on instrumentaalikamaa, jossa on vaikutteita todella monelta suunnalta surfista skahan.

– Ei näistä hommista leipää saa, mutta päivätyön ohessa tällainen harrastus sujuu. Riittää, että saamme tehdä jonkin verran keikkaa ja pystymme silloin tällöin tekemään uusia äänitteitä.

 

Apurahalla Amerikkaan

Varsinainen ansiotyö Saariolla onkin tietoliikennefirma Telescopen riveissä service engineer -tittelillä. Taannoin tuli ajankohtaiseksi muuttaa pääkaupunkiseudulta Pälkäneelle, kun hommat ovat niin pitkälti tehtävissä etätyönä.

– Isähän on kotoisin Luikalasta. Asuimme Tampereella, mutta mummolassa ja mökillä tuli kesät vietettyä. Vuosi sitten tein tonttikaupat, ja muutin kihlattuni kanssa huhtikuussa Helsingistä tänne. On mukavaa asua, kun luonto on lähellä. Liikun paljon koiran kanssa metsässä, ja metsästysseuraankin olen täällä kuulunut jo yli 20 vuotta, Saario juttelee.

Rokkimies harrastaa myös perhokalastusta ja on käynyt näissä merkeissä Mongoliassa ja Kanadassa saakka kalaonneaan koittamassa. Ensi kevääksi on luvassa Amerikan-matka, mutta se ei liity kalastukseen vaan soittamiseen.

– Mike Bell & The Belltones sai apurahan, jolla pystymme kustantamaan osan matkakuluistamme. Käymme tekemässä muutaman soittokeikan ja vierailemme parilla studiolla. Ainakin Las Vegas ja Chicago tulevat katsastettua.

Kotimaan tv:ssä bändi nähdään jo syyskaudella. TV2:n M1-studiolla kuvattu keikka näytetään nimittäin ruudussa marraskuussa.

Pälkäneen pohjoisosien rauhassa kelpaa paistatella päivää oman talon pihamaalla. Jarno Saario ei enää mieli pääkaupunkiseudulle, kun etätyö on mahdollista. Rumpalina mies toimii kolmessa bändissä, joten keikkareissuilla pääsee sitten kauemmaksikin kotoa.