Nyt ollaan metsässä etsimässä muinaismuistoja Pirkanmaan maakuntamuseossa arkeologina ja tutkijana työskentelevän Kreeta Lesellin johdolla. Retki on osa Rautajärven muinaismuistot -luentoa.
Perillä ei näky ole erikoinen vaan katselemme sammaloituneiden kivien kasaa, jolla voisi olla jännittävä menneisyys. Harmi vain kivien tarinaan ei kuulu uhrimenoja eikä mystisyyttä. Kivet on kerätty pellolta sen reunaan, jotta päästäisiin tienaamaan leipää. Kivisellä pellolla kun ei paljoa viljellä.
Ei sen kummallisempaa.
Mutta mikä tärkeintä, kivet ovat ainoa jälki siitä, että täällä on ollut joku ennen meitä. Pelto on kauan sitten kadonnut metsän ja sen puiden tieltä, mutta kivet ovat sammaloituneet paikoilleen.
Missä hauta, siellä koti
Pälkäneellä kivikautisia löytöjä on tehty muun muassa Pihtisalmelta, missä sijaitsee kiinteä asuinpaikka.
Muinaismuistot ovat vanhoja säilyneitä jäännöksiä aiemmin eletystä elämästä. Jäännökset voivat olla joko yksittäisiä löydöksiä tai kiinteitä muinaisjäännöksiä.
Irtojäännökset eli irtolöydöt ovat useimmiten vanhoja työkaluja ja käyttötavaroita. Kiinteillä jäännöksillä tarkoitetaan esimerkiksi asuin- ja hautapaikkoja, kivirakenteita, valmistus- ja pyyntipaikkoja. Useimmiten löydöt seuraavat toisiaan: jos löydetään hautoja, on lähellä oltava myös asuinpaikka.
Nykypäivänä suojellaan myös historiallisia kohteita, kuten kulkureittejä, torpan paikkoja ja siltoja. Näitä voi olla vaikea suojella, jos ne ovat häipyneet jo näkymättömiin.
Orgaanisten esineiden säilymistä vaikeuttaa myös Suomen maaperä, joka on esimerkiksi Viron maaperää paljon happamampi. Happamuuden vuoksi kaikki yli 1000 vuotta vanhemmat orgaaniset esineet hajoavat, kertoo Lesell. Kun jäljelle jää vain kiveä, rautaa, palanutta luuta tai pronssia, vääristyvät ajatuksemme aiemmin eletystä elämästä ja sen työvälineistä.
Mökki merkkinä muinaismuistosta
Kivikautisia asutuspaikkoja on löydetty kaikkialta Suomesta. Rautakautiset muinaisjäännökset puolestaan muodostavat keskittymiä esimerkiksi Hämeeseen, Savoon, Pohjanmaalle sekä Lounais-Suomeen. Kreeta Lesellin mukaan joskus kuitenkin jäännösten löytämisessä voi olla kyse enemmänkin etsijöiden aktiivisuudesta kuin siitä, etteikö alueella olisi ollut asutusta.
Kivikautiset asutukset ovat sijainneet veden äärellä. Usein ne on rakennettu hiekkarinteelle, kohdalle johon nykyihminenkin haluaisi mökkinsä, kertoo Lesell. Myös vanhat kansakoulut rakennettiin usein tällaisille paikoille.
Myös keskiaikaiset kirkot ovat usein paikalla, jolla on aiemmin ollut kalmistoja ja uskonnollista toimintaa. Uskonnollisuus on säilynyt samalla paikalla, vaikka uskon kohde onkin vaihtunut.
Kivikautiset löydöt tehdään usein maata muokattaessa vaikkapa peltoa varten. Ei siis liene ihme, että monet jäännökset odottavat löytämistään syvällä maan uumenissa.
Lesell kertoo, että arkeologin silmä harjaantuu lukemaan maisemaa. Jos on nähnyt paljon kivikautisia asuinpaikkoja, oppii tunnistamaan potentiaalisia paikkoja kaivauksille.
Löytäjä ei saa pitää
Suomalaisten harrastelija-arkeologien apu on tarpeen, sillä Pälkäneenkin seudulla on tiettävästi muinaismuistoja, joita ei kuitenkaan arkeologien puutteellisten resurssien vuoksi ole löydetty.
Nyrkkisääntönä voitaisiin pitää sitä, että etsiä saa mutta kajota ei. Tunnetut muinaisjäännökset tulee jättää rauhaan. On muistettava, ettei museoviraston rekisterin ulkopuolisiakaan kohteita saa vahingoittaa. Muinaisjäännöksen löydettyään on heti ilmoitettava siitä museovirastoon, jotta kohde voidaan arvioida ja sitä voidaan suojella.
Jos kuitenkin käy niin, että löydetty esine arvioidaan arvottamaksi, saa löytäjä pitää sen. Jos muinaismuisto löytyy tilanomistajan maalta saa hän korvausta, jos kohteen suojelu tuottaa hänelle taloudellista häviötä. Löydöstä voi saada palkkion, mikäli sen avulla löydetään uusi kiinteä muinaisjäännös.
Jos epäilee löytäneensä kiinteän muinaismuiston, siitä pitää ilmoittaa museoviranomaisille. Hyvin säilyneet muinaismuistot voivat olla hyvin arvokkaita, koska niiistä voi saada paljon tietoa. Mitä paremmassa kunnossa muinaismuisto on, sitä enemmän hyötyä siitä on historiallisesti.
Adoptoinnilla uusi elämä
Tiesitkö, että jokaisen on mahdollista adoptoida muinaismuisto? Vanhat rakennukset, entiset asutukset, kiviröykkiöt kaikki kaipaavat hellää hoitoa jota kuka vain meistä voi tarjota.
Suomessa on tiettävästi noin 20 000 muinaismuistoa ja moni niistä sijaitsee Pirkanmaan alueella. Pirkanmaan maakuntamuseolla on kädet täynnä. Adoptoi monumentti on hanke, jossa maallikot voivat ottaa historiallisen kohteen suojelukseensa ja auttaa maakuntamuseoita tehtävässään.
Adoptoijaksi sopii kuka vain, mutta yhtä kohdetta varten toivotaan jonkinlaista yhdistystä, perhettä tai ryhmää. Yhden ihmisen voimat kun ovat ehtyväiset ja yhdessä on mukavampaa. Kohteita ovat adoptoineet muun muassa koulut ja kohdetta varten perustetut yhdistykset.
Adoptoimalla pääsee mukaan historiamme suojeluun, vaikka olisi ihan tavallinen ihminen ilman arkeologin lastaa, suteja ja muita työvälineitä.
