– Hei katsokaa, mikä pokaali! kuului kentältä Jerry Markkulan innostunut huuto.
Sahalahden jalkapallosarjan finaaliin ensi kertaa edenneen CSKA Mordorin puolelta kantautunut ihaileva huomautus oli koitua loppuottelun käännekohdaksi. Peliä vienyt ja 2–0-johtoon päässyt Mordor alkoi silminnähden menettää otettaan ja kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan jahdannut Tenukepit puolestaan pystyi lisäämään höyryä.
Kenties Mordorin itseluottamusta nakersi myös Tenukeppien 2–1-kavennusmaali: aiempaa nukahdustaan paikkaillut maalivahti Vesa Parkkonen nousi rohkeasti omalta alueeltaan, ohitti useita Mordorin pelaajia, kaivoi pallon hukattuaan sen vielä takaisin itselleen ja latasi pelivälineen vastustajan verkon tötterölle.
Maalipaikkoja syntyi toki molemmille – vaikka pelin painopiste siirtyi Mordorin kenttäpuoliskolle, joukkue pystyi silti iskemään terävästi vastaan. Molemmat maalivahdit osoittivat kuitenkin olevansa finaalipelin arvoisia, eikä lisämaaleja enää nähty.
Näin CSKA Mordorin kapteeni Ville Virta pääsi kuin pääsikin kättelyjen jälkeen nostamaan tuon upean pokaalin korkeuksiin joukkuetoveriensa edessä. Halusipa joku otattaa itsestään pystin kanssa privaattikuvankin.
Pronssiset maalijuhlat
Goodman Clubin ja TPV:n välinen pronssipeli ei jäänyt ottelun jännittävyydessä juurikaan finaalin jalkoihin. Kauden toinen uusi tulokas Goodman Club jätti ensi kautta ajatellen vahvan kokonaiskuvan itsestään, vaikka pronssi karkasikin hyppysistä.
”Hyvät miehet” näyttivät jo nappaavan himmeimmät mitalit vahvan alun turvin paukutettuaan taululle 4–0-lukemat jo ensimmäisten viiden minuutin aikana. Sahalahden sarjan kovissa liemissä marinoitunut TPV hivuttautui kuitenkin hiljalleen lähemmäs ja lopulta rinnalle. Joukkue käänsi runsasmaalisen, 9–9-tulokseen peliajalla päättyneen ottelun itselleen tiukan väännön jälkeen rangaistuspotkukisassa. Tasoitus tuli Goodman Clubin kannalta kirvelevästi ja TPV:n kannalta riemukkaasti vain parikymmentä sekuntia ennen päätösvihellystä.
Loppujen lopuksi mitaleitta jäänyt Goodman Club oli tulokaskautenaan kuitenkin jopa äärimmäisen lähellä finaalipaikkaa – se hävisi mestari CSKA Mordorille välierissä vasta rangaistuspotkukisan jälkeen.
”Sahalahdella paistaa aina aurinko”
Voittajille pokaalin ja onnittelut luovuttamassa käynyt Jouko Henttonen oli tyytyväinen, että joitakin vuosia sitten hiipumaan päin olleessa sarjassa pelasi tänä kesänä peräti kahdeksan joukkuetta.
– Perinteinen sarja järjestetään myös ensi kesänä, jos pojat vain jaksavat pelata, hän lupaili.
Henttonen oli tyytyväinen myös siihen, että vaikka finaalissa muutama kova kontakti nähtiinkin, otteet kentällä olivat kesän aikana kokonaisuudessaan siistimpiä kuin aikoihin.
Kahden edelliskesän mestaruuden vieneen Tenukeppien Miika Parkkonen tuumasi ottelun jälkeen voittamisen olevan yleisesti mukavampaa kuin häviämisen, mutta finaalitappio ei hänen mukaansa ollut paha pettymys. Sarja kun oli kuitenkin tänä kesänä tasoltaan kovempi ja joukkuemäärältäänkin suurempi kuin muutamaan vuoteen.
Ensi kertaa Sahalahden – tai mihinkään muuhunkaan – jalkapallosarjaan osallistunut CSKA Mordor koostuu pitkään yhdessä olleesta rullakiekkoporukasta. J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -teoksesta nimeensä ammentanut joukkue on pääosin lähtöisin Kangasalta.
– Sarja on ollut mainio. Sunnuntai-iltapäiville on ollut jotakin tekemistä, ja Sahalahdella paistaa näköjään aina aurinko, myhäili Mordorin Jesse Mattila.
Joukkueen suunnitelmissa on pitää pokaalia hallussa Tenukeppien tapaan kauemmin kuin vain yksi vuosi.
